Vuosien takainen kirjoitusprokkikseni on nyt verkossa. Luukannel ei ikinä ylittänyt julkaisukynnystä, vaikka sitä erään kustantamon kanssa hinkattiinkin aika kauan. Sen sijaan että olisin jättänyt käsikirjoituksen hyllyyn pölyttymään, pistän sen nyt näin ilmaiseksi jakoon Creative Commons lisenssillä. Toivottavasti siitä on iloa muillekin kuin minulle!

Heikkona hetkenä ostin kaupasta Pasilan Dvd:t. Nyt sitten silmät ristissä toljotan niitä yötä myöten. Jumaleisson mitä läppää!

Wikiquotes:

Mielenosoittaja: Kiinnostaako ihmisoikeudet?
Pöysti: Kiitti, mulla on jo.

Ja koska itse heitän ihan yhtä huonoa läppää livenä, tämä koskettaa myös:

Pöysti: Kontiovaara!
Kontiovaara: Pöysti. Long time no see, long time no ABC!

Repomies: Se on liian kaunis tähän maailmaan.
Pöysti: Ja liian ruma seuraavaan!

On se jännä. Eikä hinnalla ollut setti pilattu.

“Loma” on mennyt kalusteita kasaillessa, ja alkaa hieman myös helle käymään hermoille. Kaltaiseni syyspoika tahtoisi mieluummin tuulta ja tuiverrusta, eikä se saatanallinen ukonilmakaan pahasta tekisi. Mutta kesä on kuitenkin ihan hauskaa aikaa, jos ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Kaikkein parasta kesässä on tietenkin se, että ihmisillä on leppoisat fiilikset.

Uudella toimistolla on huomattavasti viileämpi ilma kuin edellisessä huushollissa, joten koneella oleminen ei ole aivan sietämätöntä. Sain viimeinkin myös vedettyä juhannuskuvat kameralta koneelle. Ohessa Mari K ja kesähymy (TM).

Eilen oli oikein miellyttävä loppuilta. Vaikka aamu ja päivä menivät byrokratian ja typerien myyntien kanssa kapinoidessa, iltaa kohden tilanne oli huomattavan nousujohteinen. Oli kiva nähdä livenä taas yksi bloggaajaidoli, ja sain samalla tilaisuuden maksaa velkani pois. :D

Mari oli luonnossa tietenkin yhtä hurmaava tuttavuus kuin verkossakin, ja tästä minulla on valokuva todisteena – kamerasta vain loppui akku, joten joudun postaamaan sen joskus toiste. Pitäis varmaan ottaa asiaksi tehdä tehoisku nuorempaan pääkaupunkiin, että saisi viimein nähtyä livenä pitkäaikaiset tutut (“I like this” -Haakana, Skitso-Janne, Pers-Janne ja kaikki te muutkin siellä takarivissä)!

Ilta jatkui sekalaisessa seurassa muutamien chilisalmareiden (vain lääkkeeksi!) voimalla. Kesä on yhtä juhlaa! Aina seuraavaan aamuun saakka.

Tänään pistää kyllä hiukkasen vihaksi. Päävannetta kiristävät jääkaappimyyjät ja pankin toiminta. Ihan niin kuin tällaisena nättinä kesäpäivänä ei olisi mitään muuta tekemistä kuin roikkua puhelimessa ja selvittää puuduttuneessa mielentilassa jonkun pankkineidin ennakkoon harjoittelemaa myyntipuhetta.

Jääkaappi kuumentaa tunteita

Ajattelin ostaa firman uuteen toimitilaan tyylikkään jääkaapin. Olin jo aikaisemmin nähnyt tuossa Aninkaistenkadulla design-henkisen keittiökaupan, ja ajattelin nyt samalla hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä, ja samalla suosia paikallisia yrittäjiä. Menin sisään liikkeeseen, ja vaikka selkeästi paikalla oli kolme myyjää, ketään ei kiinnostanut tulla edes moikkaamaan (yhdellä sentään oli asiakkaita). Ok, ei siinä mitään, tiesin jo mitä halusin, joten kävelin näyteikkunassa esillä olevien jääkaappien luokse. Odottelin aikani, ja viereen tuli myös kravattipukuinen asiakas. Tyyppi sai tietenkin heti myyjän.

No, jossain vaiheessa pääsin sentään hieromaan kauppaa toivomastani jääkaapista. Hinnasta päästiin sopimukseen, toimitusaikakin oli ok ja kaikki eteni jo siihen vaiheeseen, että alettiin kirjoitella tietoja ylös. Olen tottunut kuitenkin kyselemään kaikki itsestäänselvyytenä pitämäni asiat erikseen vielä ennen maksamista, ettei epämiellyttäviä yllätyksiä pääse tulemaan. Ja hyvä että kysyin. Selvisi nimittäin, että rahtari tiputtaa jääkaapin vain kadulle, eikä tee mitään muuta. Ei siis puhettakaan perille toimituksesta. Nope. Ei ole sovittu erikseen. Nada. Eip onnaa. Kuski vain ajaa. Hiukan hankalaa se on. Että raahaa ite hippi kaappis.

Löin lompakon kiinni ja lähdin pois. Myyjän asenne alkoi vituttaa sen verran kovasti, että toista kertaa en tuota virhettä tee. Kun pääsin toimistolle, pistin tarjouspyynnön samasta jääkaapista smegshop.fi -sivustolle. Maksan huomattavasti enemmänkin siitä ilosta, että a) minua ei kohdella kuin b-luokan kansalaista ja b) saan ostamani tuotteen paikoilleen asennettuna.

Opetus? Se shortseissa oleva karvanaama voi myös olla toimitusjohtaja, joka odottaa saavansa rahoilleen vastinetta. Voin vain ihmetellä, millaisella ammattitaidolla jo ostopäätöksen tehneestä asiakkaasta konvertoitiin vihokki. Kai siitä jonkinlaisen pokaalin voisi antaa.

Pankki palvelee

En ole aikaisemmin jaksanut nurista Osuuspankin palveluista, kun se kuitenkin on pankkina toiminut perheemme keskitettynä rahaliikennehubina jo hyvin pitkään, ilman suurempia komplikaatioita.

Eräs asiakas hyväksyy vain e-laskuja. Tämä on hyvä suuntaus, ja jokainen liikenteestä pois saatu paperilasku on aivan helkkarin hyvä juttu. Nyt siis sain viimeinkin hyvän tekosyyn solmia tästä pankin kanssa sopimuksen.

Mutta sepäs ei olekaan niin yksinkertaista. Ensin verkkopankista lähetetään yhteydenottopyyntö konttorille (joka siis vaatii, että nöyrästi kaivaa lompakostaan avaintunnukset, muistaa salasanat ja niin edelleen). Sitten suvaitaan odottaa, että pankista joku soittaa. Sitten kuunnellaan puoli tuntia myyntipuhetta siitä, miksi se ei onnistu ilman konttorissa käyntiä, ja että se tietenkin maksaisi. Avausmaksu, kuukausimaksu ja jokaisesta suoritteesta vielä erikseen. Kysyin aika tuohtuneeseen sävyyn, että miksi moinen triviaali toimenpide vaatii konttorissa käynnin, kun kyseessä on vain sopimuksen allekirjoitus. Sain selitykseksi tietoturvallisuuden. Siinä kohtaa melkein turahti housuun kun vitutti niin paljon.

Tietoturvan taso on siis riittävä kaikelle rahaliikenteelleni, mutta ei sopimuksen kirjoittamiselle? Täh? Mites aikanaan, kun sopimuspapereita on lähetelty kirjekuorissa. Omg!

Eikä siinä vielä kaikki. Tämä kaikki olisi kuulemma ollut helpompaa, jos yritykselläni olisi ollut erillinen pankkiohjelma käytössä. Ja tietenkään sitä ei ole macille tarjolla, eikä tule.

Tämä markkinatilanne kaipaa kyllä palveluasenteeltaan aivan erilaista pankkia.
Osaako kukaan suositella nykyisistä pankeista?

Mikä puskassa puhisee,
mikä kukkaa keinuttaa?

Voisi lepakoiksi luulla,
vaan eiväthän siilet
taivailla tuhise!

Via Facebook und SchizoBlog.

Pistin pari kuvaa flickriin. Uusi linssi on todella miellyttävä käyttää, ja kuvaus onnistuu jotenkin vaan paljon paremmin ilman zoomia. Ehkä jossain vaiheessa kyllästyn jalkazoomin kanssa seilaamiseen, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen tähän settiin.

Tänään koulussa on jälleen kabinetin kokous. Jännää, että ei olla Säävuoren Villen kanssa vielä kertaakaan ennen tätä vuotta nähty kasvokkain, vaikka molemmat on hengailtu samoissa maisemissa. Todella friikkiä tavata ihminen ensimmäistä kertaa, jonka on tuntenut jo melkein kymmenen vuotta.

“…livenä huomattavasti mukavampi kuin mitä nettipersoonasta voisi päätellä”

Kuvaus osuu kyllä varmaan ihan oikeaan. :D

Marian esimerkistä innostuneena tilasin verkkokauppa.com:sta Canonin Canon EF 50mm f/1.4 USM -putken. Voi hyvää päivää, että valovoimaa riittää!

Sivuhuomautuksena todettakoon, että joku kräkkeripäkkeri pistin Myrskyn solmuun viikonloppuna. Muistetaan päivittää ne Wordpressit uusimpaan! Vahinkoa ei kauheasti tapahtunut, mutta vielä on ääkköset hieman viturallaan vanhoissa kirjoituksissa. Korjataan kun oikeilta töiltään ehtii. :)