Päivää… olen peliaddikti
Muutama sananen vielä peliaddiktiosta. Niina löysi hyvän artikkelin aiheesta: “Pelimania – Koko elämä ruudun ääressä”.
Vaikka kyseinen artikkeli on vanha (kirjoitettu joulukuussa 2002 – aikana jolloin World of Warcraft oli vielä pilke suunnittelijoiden silmäkulmassa), on se edelleen ajankohtainen. Artikkelista selviää hyvin pelien tunnistetut, riippuvuutta aiheuttavat tekijät:
1. Tasapaino (haaste/palkitsevuus)
2. Immersio (vahva eläytymisen mahdollisuus)
3. Tarina
4. Hyvä käyttöliittymä (helposti opittava)
5. Sosiaalisuus (muut pelaajat)
Samat määreet ovat luonnollisesti myös hyvän pelin tunnusmerkkejä. Ja kaikki ovat vahvasti tosia WoW:ssa. Sen lisäksi vielä riskiprofiilikin on aika kuvaava:
“Suurin riskiryhmä näyttää olevan asioihin muutenkin helposti uppoutuvat henkilöt ja perfektionistit.”
Jep jep.
Yksi kohta kyllä muuten niin mainiossa artikkelissa pisti silmään:
Koulu- tai työongelmat sekä perheen, ystävien laiminlyönti ovat osa riippuvuusoireita – peli tulee aina ensin.
Sanoisin, että tuossa ollaan aika lähellä asian ydintä – mutta ei ihan. Pelasin unohtaakseni. Kipeitä asioita, joihin itsellä ei ole omassa elämässään mitään valtaa (ei, enkä puhu häistäni). Sellainen saa ihmisen joko alistumaan, välttelemään tai potkimaan vastaan. Puoli vuotta sitten kokemani burnout ei ainakaan helpottanut asiaa. Eli artikkelissa sotketaan oikeastaan oireet ja sairaudet keskenään. Oire on sairauden aiheuttamaa, ei toisinpäin.
En edelleenkään ajattele pelaamiseen käyttämääni aikaa hukkaan menneenä. Se oli ikäänkuin kipulääkettä. Sillä aikaa kun välttämätön kipu syö miestä rotan lailla, muu tajunta jatkaa parantumista. Ehkä sitä olikin jo aika heittää kävelykepit menemään.
noh toisii addiktei etin eli pokeri mut päätin jättää sulle kans tervehdyksen…wow nyt pikku paha viel hih… siin ei rahat mee, ite en kärsi moisesta addiktista mut ukkoni kyl
Joo no juu mäkin oon peli addikti ja oon viel 14 vuotias.
Muistan vielä miten se alkoi. Olin 10 vuotias olin koko ajan parhaan kaverin kanssa joka päivä noin 1 vuoden ajan mutta meille tuli riita jostain minun tyhmästä sanasta ja sitten ei oltu väleissä ollenkaa eikä vieläkään.
Sen jälkeen alotin Runescapen, cs ja muut nettipelit aloin pelaa niitä “todella” paljon en vielä silloin mutta nyt en ole kenenkään kanssa ja istun ruudun edessä näin kesällä joka päivä enkä tule siitä pois.
Minulla ei ole vierotus oireita vaikka olen kauan enkä välitä koneesta minulla ei ole mitään peliaddikti ongelmaa itse asiassa en pidä koko tietokoneesta en haluaisi olla siinä mutta kun kaikki ylä aste kaverit on siinä niin ei ole muuta sitten on tullut paha oire.
Joka on että katson joskus pornoa. Sitä hyvin harvoin
Äiti sanoo muo peliaddiktiksi mutta minun mielestä en ole sitä koska pystyisin olla ilman konetta jos oisi kavereita tai ne olisivat ulkona
ite haaveilen siitä että minulla oisi musta iho ja asuisin comptonissa
80 luvulla ja olisin crips jengin jäsen.