Nyysit, newsit, uutisryhmät, uutimet, usenet. Kutsu niitä millä nimellä haluat, mutta samasta samperin napanöyhdästä on kysymys. Nyyssit haisee. Itse asiassa, I. Kokkarisen mainostama Iltasanomien keskustelupalstakin on paljon parempaa luettavaa kuin mikään uutisryhmä.

Miksikö? Ovatko aivoni valuneet niistelyn lomassa kaupungin jätehuollon taakaksi, kun ei uutisryhmät maistu? Jaa-a, eiköhän syitä löydy, kun vähän kaivelee.

Ensinnäkin, suurin osa kaikesta nyyssien melskeestä on silkkaa mämmiä (meinasin sanoa “paskaa,” mutta minun pitää kuulemma vähentää julkista kiroiluani). Ihmiset jauhavat loputtomiin kaikesta epäoleellisesta, tarttuvat tahattomiin kirjoitusvirheisiin, nillittävät ja haukkuvat, grillaavat ja vetävät palkoja sieraimiinsa. Uutisryhmät ovat kuin suuri hiekkalaatikko, jossa anaalivaiheeseen jumittuneet asennevammaiset keuhkoavat toisilleen elämää suuremmista asioista hernettä pienemmällä suvaitsevuudella (tähän voisi itsensä mediaseksikkäästi tiedostava bloggaaja heittää itseironisen kommentin bloggaamisesta ja sen merkityksestä, mutta jospa nyt jättäisin väliin tällä kertaa).

Ei sellaista menoa kukaan tervejärkinen kovin kauaa siedä (tämä luonnollisesti pitää sisällään myös sen tilanteen, että jos jatkaa nyyssien seuraamista liian kauan, menettää terveen järkensä. Ja koska pidän itseäni melkoisena gonalurkkerina, minunkin järkeni laadusta saa olla vapaasti eri mieltä). Sellainen tahallinen suvaitsemattomuus, ymmärtämättömyys ja (useimmiten aiheeton) ylimielisyys saa aika nopeasti sappeni kiehumaan. Siksi onkin parempi olla kirjoittamatta uutisryhmiin viestin viestiä, ja keskittyä mieluummin lukemaan, kuinka muut polttavat näppinsä.

Toisekseen, nyyssit ovat jumittuneet, kangistuneet, rappeutuneet, jääneet polkemaan paikoilleen. Voi olla, että olen tulossa vanhaksi (taas), mutta mielestäni nyyssien taso on laskenut pitkällä aikavälillä. Enkä nyt tarkoita nyt niitä p33l0 -viestejä, vaan aivan niiden todellisten kurkojenkin tasoa, jotka ovat olleet mukana aivan alusta saakka ja sen jälkeen. Kun yhteisön sisäinen säännöstö on tarpeeksi lukkiutunut (netiketti, anyone?), on yhteisön kuolinlaulu alkanut.

Tilanne ei hirveästi mielestäni poikkea kirkon ja uskonnon asemasta joskus muinoin, jos vertauskohtia haluaa lähteä hakemaan (ja minähän haluan). Nyyseissä on olemassa oma säännöstönsä (netiketti), jota kaikkien tulee noudattaa. Jos ei noudata, saa osakseen halveksuntaa ja pilkkaa. Jos on tietämätön, ei saa vastauksia kysymyksiinsä, vaan ylimielisen viittauksen dogmaan (lue faqista, etsi googlella, mene oikeaan ryhmään jne). Kukapa ei olisi joskus törmännyt siihen onnettomaan, joka kysyy selkeän kysymyksen jossain uutisryhmässä, ja saa sen jälkeen xxx parjausviestiä milloin mistäkin detaljista - paitsi itse asiasta, johon joku olisi ehkä voinut osata vastatakin.

Joskus menee jopa kuukausia, ennen kuin savu on kokonaan laskeutunut.

Tuon säännöstön noudattamista valvoo elitistinen ylipapisto (80% koko kirjoittavasta porukasta?), joka ei ole kiinnostunut itse kommunikaation sisällöstä, vaan useimmiten tarttuu sisällön raameihin - asuun, jossa viesti on esitetty. Siis suomeksi sanottuna, saat kirjoittaa ihan mitä hyvänsä paskaa, kunhan se on oikeassa muodossa esitettyä ja From-kenttäsi on kunnossa. Tässä kohtaa maalaisjärkeäni alkaa pakottaa.

Oikeasti hei, eikös tärkeintä ole se sisältö? Luulisi olevan itsestään selvää, että kaikki ihmiset eivät kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa yhtä sujuvasti, tai että osa porukasta ei osaa käyttää sitä uutistenlukijaansa oikein(TM). Miksi siis itkeä tillittää joka helvetin from-kentästä, rivin pituudesta ja nimimerkistä? Eikö saman energian voisi käyttää paremminkin (esimerkiksi voisi yrittää oikeasti ymmärtää, mitä kirjoittaja on yrittänyt viestiä)? Eikä kaikkea ole pakko lukea (paitsi niitä iänikuisia nillityksiä from-kentistä ja muusta vastaavista, joita tulee joka v*tun keskusteluketjussa - niitä ei voi oikein otsikon perusteella välttää).

Kolmanneksi (ja viimeiseksi), nyyssit ovat huonoa ja kuivaa viihdykettä. Ainakin Iltasanomien keskustelupalstalla pysytään asiassa (viihteessä?), ja rönsyily on vähäistä (johtuu kyllä foorumin puutteellisesta toteutuksestakin). Lisäksi porukasta puuttuvat ns. brändinrakentajat (henkilö, joka pönkittää omaa olemustaan turhalla ilmalla ja pätemisellä), kun nimimerkkien omimiseen tähtäävät järjestelmät puuttuvat. Siellä on todellista sananvapautta, hyvässä ja pahassa.

Mikä sitten saa yleensä lukemaan uutisryhmiä? Jaa-a, sama varmaan kuin vessojen seinäkirjoituksiakin: ei ole parempaa tekemistä. Ja ainahan sieltä joukosta voi erottua joku helmi, johon ei ole vielä ennen törmännyt. Yleensä pettyy pahasti.

Tämä kirjoitus on julkaistu 25.04.2003 klo 1:51 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.