Xbox on ollut perheessämme jo jonkun aikaa, mutta enpä ole ehtinyt / jaksanut siitäkään avautua. Ollut hieman angstiset fiilikset… no, mutta asiaan. Jos nyt vähän kuitenkin jaksaisin avautua.

Pelasin tänään läpi Halo 2:n. Tai siis, pelasin sitä aivot narikassa kuten edellistäkin versiota, mutta tällä kertaa koko homma loppui ennen kuin ehdin edes tajuamaan sitä. “Rätättätätätätäätätättä beep beep *click klatackc* rätättätätätätäätätättä aörrrggghhh” ja sitten alkoivatkin loppukreditit juoksemaan ruudulla. Siis WTF? Halo 2 on räiskintäpelien keskeytetty yhdyntä! Minua on huijattu! :(

Kaiken kaikkiaan, Halo 2 oli aika hanurista, vaikka parannuksia ykkösversioon oli useitakin. Ääninäyttely/äänen taso oli surkeaa, “juoni” oli suhteellisen sekava, eikä tullut yhtään sellaista hyvää fiilistä kuin ykkösestä. Visuaalisesti Halo 2 oli tietty elämys, mutta se ei muodosta pelielämyksestä muutenkaan kuin murto-osan. P-e-t-t-y-m-y-s.

Muutenkin xboxin peleissä on paljon viturallaan. Sama saattaa olla ongelmana kaikissa konsolipeleissä, joten en pistä sitä pelkästään ison pahan Microsoftin syyksi. Silti, konsolipeleissä ei ole paljoakaan mieltä. Olen aina ollut sitä mieltä, että kukkahattutädit ovat väärässä väittäessään, että konsolipelit (tai perinteisesti ilmaistuna, “videopelit”) mädättävät lasten aivot. Nyt alan uskoa. Ohjaimissa ei ole mitään tarkkuutta (hirvittää ajatella, miltä tuntuisi pelata Unrealia xboxin ohjaimella… yöks), pelien suunnittelusta ei voi juuri puhua, ja muutenkin vaihtoehdot tuntuvat kauhean rajoitetuilta. PC:ssä on puolensa.

Sen verran täytyy sanoa, että Deus X : invisible war oli hyvä peli.

Tämä kirjoitus on julkaistu 23.01.2005 klo 23:01 kategorioissa Myrsky.net (wanha), Pelit ja viihdykkeet. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.