Viikon kirjoitusloma alkaa lähestyä loppuaan. Viikonloppuna on tarkoitus nostaa perseet olalle sen kunniaksi, ja tämän mielennollaustoimenpiteen jälkeen onkin paljon helpompi katsastella kässäriä ihan uusin silmin. Tai no, en minä meinaa änkyräitä vetää, mutta sivistyneesti laulelen ravuille, kuitenkin.

Tuossa iPod miniä kuolatessani mieleeni heräsi eräs varsin huolestuttava ajatus. Itseäni nimittäin ihmetyttää, että miten tuollaiset kylmät laitteet voivatkaan herättää niin vahvoja tunteita – nehän ovat vain metallia, muovia, kasa komponentteja. Silti, Apple onnistuu jotenkin koukuttamaan ihmisiä jatkuvasti ostamaan lisää tuotteitaan. Sitten se valkeni: Apple on yksi niistä harvoista yrityksistä, jonka tuotteet oikeasti lunastavat markkinointilupauksensa. Miettikääpäs, milloin viimeksi petyit elektroniseen laitteeseenä Minulle tapahtuu sitä päivittäin, joskaan ei enää nykyään kotitietokoneiden parissa. Sitten kun tärmää laitteeseen, joka toimii paremmin kuin sen on olettanut toimivan, yllättyy. Positiivisesta kokemuksesta jäävä tunnelataus on vahva – niin vahva, että sellaiseen jää helposti koukkuun. Ja vastaavasti, sellaista tunnelatausta ei voi saada aikaiseksi pelkästään syytämällä mainosmarkkoja valheelliseen mainontaan. Ehei, se vaatii, että tuote pystyy vastaamaan käyttäjän toiveisiin.

Tämähän ei tarkoita sitä, että Applen tuotteet olisivat jotenkin ylimaallisen hyviä: se vain tarkoittaa sitä, että muiden vastaavat tuotteet ovat erityisen paskoja.

Siitä tulikin mieleeni… miksei Apple tee puhelinta? Maailmanlaajuinen menestys olisi taattu, ja itse olisin valmis investoimaan siihen melkoisen läjän euroja. Puhelin on kuitenkin niin läheinen, intiimi kapistus, että se herättää varsin vahvoja tunteita (yleensä se on vihaa). Tietääkä joku?

Tämä kirjoitus on julkaistu 23.09.2004 klo 23:07 kategorioissa Gadgets, Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.