Alan ymmärtää hiljalleen, miksi mm. Suodatin, Pekkaspace ja Absum heittivät aikanaan bloggauksesta hanskat naulaan. Yritän tässä juuri maistella, kuinka vakava tämä olo on, ja tuntuuko siltä että ei jaksa/uskalla/halua/pysty sanomaan enää mitään.

Itselläni eräs bloggauksen olennaisimpia aloitussyitä oli se, että bloggaus oli jotain uutta. Uusi tapa saada ajatuksensa kuuluviin, järjestellä tuntemuksiaan, jakaa linkkejä ystäville, tutuille ja tuntemattomille. Aika ennen Pinserin blogilistaa oli aikaa, jolloin bloggaus haki vielä suomessa muotoaan. Nyt formaatit ovat aika jämähtäneitä, ihmiset mussuttavat tasaiseen tahtiin melko samoista asioista. On sellainen fiilis, että kun on nähnyt yhden blogin, on nähnyt ne kaikki.

Bloggauksesta on tullut instituutio, ja onkin todennäköisesti vain ajan kysymys, kunnes blogistaniaan ryntää lauma teinejä, jotka “haluavat kyseenalaistaa vanhat tavat.” Asialle on tuskin merkityksellistä se, että “asia” on vieläkin varsin tuore. Muotoaan se ei enää hae, siitä pitävät huolen kaikenmaailman bloggerit, gloggerit ja livejournalit. Oikeasti alkaa tuntua siltä, että bloggaaminen on tehty jopa liian helpoksi… blogeihin ei suhtauduta kuin omaan lempilapseen, vaan ne ovat kuin oksennussankoja jotka voidaan tarpeen vaatiessa unohtaa jonnekin pimeään kaappiin. Henkilökohtaisesti itseäni risoo tietyntyyppinen käytöstapojen puute, josta ehtisin jos avautumaan aikaisemminkin.

Pinserin blogilistakin on paisunut melko suureksi, mikä tuo ainakin itselleni melkoisen kontrollin menettämisen tunteen; kyseessä on juuri sama tunne, jonka Pinserin blogilista aikanaan pystyi (nyt siltä näyttää, hetkellisesti) korjaamaan. Kaikkia blogeja ei kerta kaikkiaan ehdi lukemaan, ja hyvin useissa tapauksessa ei edes menetä mitään. Seuraamalla yhtä kunnollista linkki+kommenttiblogia (esim. Kasa ja Visakopu) pystyy varsin hyvin seuraamaan oman alansa (tai kiinnostuksensa) uutisia ja tuoreimpia puheenaiheita.

Bloggaajat (kuten ihmiset yleensäkin), voidaan jakaa karkeasti ottajiin ja antajiin. En tiedä teidän mielipiteistänne, mutta olen aina pitänyt itseäni enemmän antajana kuin ottajana. Siksi tykkään kirjoitella juttuja ja julkaista niitä sivuillani, etenkin jos sellaista juttua tai näkökantaa ei netistä vielä ole tullut vastaan. Muiden bloggaajien löytämiä linkkejä en haluaisi jakaa eteenpäin, ellei minulla ole asiaan mitään lisättävää. Siksi kulttuuri, joka blogistaniaan on muodostumassa, on minulle kammotus. Pelkkien muavituttaakunkaikkipotkiipäähän -kommenttien lukeminen ja samojen linkkien julkaisu ei oikeasti jaksa kiinnosta ketään viikkoa pidempään. Piristäviä poikkeuksiakin toki löytyy, tässä omat suosikkini.

Suomeksi sanottuna minusta tuntuu, että omat bloggauspaukkuni ovat loppumassa. Virallisesti totean, että Myrskyn päivitystiheydet harvenevat tästä eteenpäin huomattavasti.

Tämä kirjoitus on julkaistu 13.02.2004 klo 12:47 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.