Kuten otsikosta ja kaikista vilkuttimista voi päätellä, onnistuin kirjoittamaan tarinan loppuun vaaditussa ajassa. Sattuneesta syistä sain vielä nipistettyä sanamääränkin tasan 50 000:een sanaan (minkä ei tietenkään pitäisi olla itseisarvo). Olo on kuin puhkinussitulla jeesusteippihamsterilla.

Nyt seuraa kiitokset. Olen ikuisesti kiitollinen Annalle, Annukalle, Dailylle, Rhialle, (ja jopa, Da Verde Nuvolalle) kommentoinnista ja tsemppaamisesta, sillä uskon sen olleen erityisen tärkeä syy tämän projektin valmistumiseen. Kiitos, kiitos, kiitos! Huomioin kaikki kommentit viimeistään editointivaiheessa, mikä näillä näkymin tarkoittaa joulukuun loppua tai tammikuun alkua. Sitä odotellessa tekstille ei tapahdu juurikaan mitään, sillä en uskalla edes lukea sitä ihan heti läpi. Kommentoikaa edelleenkin jos vain jaksatte, sillä nyt ensimmäinen raakaversio on viimeinkin valmis!

Ehkä tärkein tuki ja horjumattomin tukipilari koko projektissa oli kuitenkin Niina (ei kahvi, kuten joku älypää siellä takarivissä jo ehti huutamaan - vaikka lähelle osuitkin). Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä sisälläni tunnen. Siispä sensuroin toimintaa kuvaavat verbit, ja kukin voi päätellä itse miten paljon kunniasta kuuluu mrs. Nokkasiilelle. ;*)

Entä mikä on nanowrimon saldo? No, 50 000 sanaa, helvetin kipeät ranteet ja kramppi niskassa. Ja kyllä, kaikki tämä oli sen arvoista!

Tämä kirjoitus on julkaistu 25.11.2003 klo 3:40 kategorioissa Kirjoittaminen, Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.