Herrasmiesliiga (League of Extraordinary Gentlemen) oli varsin hyvä. Miten minulla on sellainen mielikuva, että sitä on haukuttu kovin, kovin paljon? Pöh. Alan olla vakuuttunut siitä, että elokuvasnobismi on mielikuvituksettomien ihmisten suojautumiskeino omaa keskinkertaisuuttaan vastaan. Olen myös huomannut, että oikeasti paskoja elokuvia on hankalaa videovuokraamosta edes löytää (täytyy katsoa uudestaan Omega Doom, josko se olisi niin paska kuin muistelen - ihan vain makunystyröitä kalibroidakseni); avoin mieli auttaa katsomisnautinnossa myöskin.

Leffan vampyyrinainen vaikutti kauhean tutulta, ja valitettavan suuri osa ajasta kului epätoivoiseen muistipeliin. Sitten piti ottaa IMDB avuksi, ja palat naksahtivatkin kohdalleen. Nikitahan se.

Julkisuus ei sovi kaikille. Joillekin se taas sopii. Jos julkisuus ja sen lieveilmiöt pelottavat, ei kannata antaa haastatteluja, eikä varmaan alkaa bloggaamaankaan. Siitähän tässä on viime kädessä kysymys. Ei sitten tarvitse selitellä myöhemmin. Katri oli muuten oikeassa: tämä on todellinen mediamurros. “Media” ei olekaan enää yksisuuntaista “ota tai jätä” -viestintää, vaan nyt myös objekteilla on suunvuoro, mahdollisuus vaikuttaa jutun antamaan yksipuoliseen kuvaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Tänään flunssa, huomenna Nightwish. Odotan huomista.

Tämä kirjoitus on julkaistu 18.09.2004 klo 0:08 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.