Ylen 1:llä viidenteen (ja viimeiseen) jaksoon saakka yltänyt Kadonneen maailman salaisuudet on ollut ihan hauska sarja seurattavaksi. Viimeisessä jaksossa tutkijaryhmä yritti leikkiä viikinkejä ja purjehtia Shetlannin (noinkohan se kirjoitettiin?) saarille, potentiaalista Atlannin ylitystä ajatellen. Silmään pisti sama juttu kuin jokaisessa aikaisemmassakin jaksossa: tiimiltä loppui potku kesken, ja selkeästi vedettiin hieman kyseenalaisia johtopäätöksiä naurettavan hatarien faktojen pohjalta.

Loppujen lopuksi homma ei kuitenkaan toimi ilman nykyaikaisia apuvälineitä. Hilpeimpiä ovat olleet kommentit “tämä olikin hieman raskaampaa kuin odotimme” ja “ei se olisi ollut mahdollista silloin…” Kaikilla tuntuu olevan pinttyneenä ajatus siitä, että orjillakin olisi ollut jonkinlainen ihmisarvo. Jos jonkun tukin hilaaminen tuntuukin hieman hikiseltä puuhalta elämänsä akateemistä työtä tehneelle, niin tuskin sama pätee orjalle, jonka elämä riippuu (kirjaimellisesti) työpanoksesta. Hei, en sano että se on ollut oikein, mutta se vain tuntuu tutkijoilta unohtuvan koko ajan.

Tämä kirjoitus on julkaistu 1.12.2002 klo 18:43 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.