Huuray. Aikaisemmin mainitsemani kirjoittamisprojekti etenee. Pohjatyö on tehty, on aika käydä käsiksi itse kirjoittamiseen. Eilen sain sitten yötämyöten itseäni niskasta kiinni ja aloin kirjoittaa. En hampaat irveessä kuten vielä vuosi sitten, vaan melkeinpä odotuksesta täristen. Osaisinko enää kirjoittaa samalla luovalla virtauksella kuin joskus ennen? Tippuisivatko dialogit oikeille paikoilleen, taipuisiko tarina muottiin? Olisiko se helpompaa kuin aikaisemmin?

Alku oli nahkeaa ja tuskallista: typoja tuntui tulevan koko ajan liikaa, vaikka kuinka yritti olla kiinnittämättä siihen huomiota. Ei tuossa vaiheessa saisi sellaisesta välittää, tärkeämpää on saada tarina juoksemaan omaa luonnollista rytmiään, esteettä. Mutta alussa sitä aina yrittää saada valmista tässä-heti-ja-nyt. Tuollainen asenne on ainakin minulle kohtalokas kirjoittaessa, sillä tuolloin putkiaivoinen keskittymiskykyni alkaa vain korjaamaan kirjoitusvirheitä, ja todellinen sisältö jää ihan retuperälle. Kyllä sen editoinnin ehtii tekemään myöhemminkin!

Vähän aikaa luomisen tuskalle (<- ehhehe, itseironiaa) kiroiltuani juonikone alkoi puksuttaa alun yskimisestä huolimatta. Pää teki taas temput, ja hahmo alkoi kiukuttelemaan heti alkumetreiltä. Oli tyttö kasvanut naiseksi liian pitkän pöytälaatikkokautensa aikana, eikä tahtonut uskoa kun sitä aloin käskyttää. Johan se on kumma! No, houkutellaan sitten... ja sehän toimi. Ainakin pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Kirjoittaminen maistuu taas. Tuntuu hyvältä. :)

Tämä kirjoitus on julkaistu 25.11.2002 klo 18:04 kategorioissa Kirjoittaminen, Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.