Cannesissa pääsin räpeltelemään Canonin Ixuksella ja G3:lla. Omaan pokkariin verrattuna kuvanlaatu ja ominaisuudet olivat kuin toiselta planeetalta, ja alkoikin hieman kuuppa savuamaan kun omalla Olympuksella ei oikein tahtonut onnistua mikään - samalla kun G3:n omistaja tempoi postikorttikuvia samoista maisemista. Niin se vaan on, että kyllä valokuvaus on välineurheilua jos mikä. Mitäpä siinä sitten itkemään, vaan kamera vaihtoon ja uutta etsimään.

On olemassa tietty raja, jonka jälkeen ihminen ei enää jaksa selailla yhtään tietokonelehteä pätevien arvosteluiden toivossa (kuinkahan paljon ihmisten ostotottumuksiin muuten vaikuttavat alan lehdet?). Onneksi netistä löytyy todella paljon asiallisia arvosteluja ja käyttäjäkommentteja. Itse surffailin läpi enimmäkseen englanninkielisiä sivustoja, esimerkiksi Steves Digicams ja Digital Photography Review tarjosivat paljon asiallista pureskeltavaa. Suomalaisista sivustoista mainitsisin vielä Digicamera.net:n, josta löytyy paljon ajankohtaista tietoa. Luonnollisesti myös valmistajien sivuilta saa paljon infoa, joskin siellä kannattaa pitää pää kylmänä - harvoinpa kukaan omia tuotteitaan haukkuu.

Pitkällisen ja hermoja raastavan etsinnän seurauksena päädyin Canoniin. Esikarsinnan seurauksena jäljelle jäivät Ixus 400, Powershot S50, Powershot G3 ja G5. Järeämmät G3 ja G5 houkuttelivat kyllä ominaisuuksillaan (G5 vetoaa varsinkin, ulkokuori vaikutti selkeästi jämerämmältä kuin G3:ssa), mutta tiedän melko varmasti, että kokonsa vuoksi kamera olisi jäänyt turhankin usein kotiin. SS50 on taas ihan kelpo paketti, kompakti ja ominaisuuksiltaan lähes G3:n tasoinen, mutta jotenkin kolhon kompromissin tuntuinen (samainen kamera voitti Tietokonelehden 6-7/2003 vertailun).

Kun S50:n ja Ixuksen pisti vierekkäin, päätös oli yllättävän helppo: Ixus on nätti kuin karkki, kestävä ja niin pieni, että se kulkee varsin kivuttomasti aina mukana. Lisäksi Ixus ei jää häpeään verrattaessa kuvanlaatua kanssasisaruksiinsa. Kun Ixuksen kaveriksi heittää järeämmän kaliiberin muistikortin ja vara-akun, ei vähään aikaan tarvitse uutta kameraa etsiskellä.

Paketista revittynä Ixus toimii kuin vasara: akku & kortti sisään ja virta päälle. Objekti syöksyy esiin kuin murmeli kolosta, eikä aikaa kulu operaatiossa juuri nimeksikään. Verrattuna aikaisempaan kameraani ja moneen muuhunkin jota olen joutunut/päässyt käyttämään, Ixus on todella nopeasti käyttökunnossa (erittäin tärkeä ominaisuus, ainakin minulle). Kun virran katkaisee, viive on myöskin melko mitätön, eikä objektiivin vetäytymistä tarvitse odotella. Ixuksen säädöt ovat helposti omaksuttavissa ja asetusten vaihtaminen ei ole vaikeaa. Pelkällä automatiikallakin saa todella hyviä kuvia, joskin pieni näpertelijä minussa tahtoi heti kokeilla kaikkien ominaisuuksien vaikutuksia kuvanlaatuun. Kuvien katselutilassa on erinomaisen toimiva zoomaus, ja valkotasapainon pylväsdiagrammi on tervetullut työkalu fotarin käyttäjälle. Tuossa nyt oli muutama ensimmäisenä mieleen tulevista kokemuksista.

Päivittelen kuvagalleriaan Ixuksella räpsittyjä kuvia heti kun saan asiallisen satsin purettua. Nyt täytyy taas kirmata, ettei sammaloidu.

Tämä kirjoitus on julkaistu 25.06.2003 klo 16:14 kategorioissa Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.