Prkl, jokaista kirjoittajaa pitäisi suojella omilta töiltään. Kun joutuu (painotan, nimenomaan joutuu) lukemaan omia kirjoitusvirheitään, juoniaukkojaan ja kaikkea muuta räpellystä läpi, alkaa melkein itkettää. Paitsi että isot miehet eivät tietenkään itke.

Niin, Luukanteleen toinen versio alkaa olla valmis. Ensimmäinen, täysin viimeistelemätön ja juonellisestikin vielä hieman aukollinen versio valmistui viime marraskuun Nanowrimossa, ja kaikkihan pääsivät naureskelemaan sille ihan verkossa. Jos olisin ollut egollisesti vähemmän itsetuhoinen, olisi ehkä kannattanut jättää sekin tekemättä. No, turha sitä nyt on nyt itkeä, tehty mitä tehty. Rehellisyyden nimessä täytyy kyllä myöntää, että olin myös todella yllättynyt siitä positiivisen palautteen määrästä, joka kirjoituksesta tuli.

Sanamäärä lisääntyi uudelleenkirjoituksen myötä hieman yli kymmenellä tuhannella, mikä tarkoittaa sitä, että loppujen lopuksi tarinasta tuli 60820 sanaa pitkä. Liuskamäärä kasvoi 210:een, ja lukuja tuli yhteensä 31, mikä on mielestäni ihan riittävästi. Kiitokset jälleen kerran kaikille niille lukijoille, jotka jaksoivat kommentoida (ja tietenkin, lukea!) tarinaa. Kommentit on otettu huomioon, ja toivottavasti se tarkoittaa sitä, että tarina on parantunut.

Seuraavaksi on vuorossa vielä oikoluku, ja luetuttaminen parilla valitulla orjalla. Sitten… en tiedä mitä. Katsotaan.

Tämä kirjoitus on julkaistu 22.03.2004 klo 1:19 kategorioissa Kirjoittaminen, Myrsky.net (wanha). Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.