Huomaan, että asiat on helpompi nähdä kokonaisuuksina, kun stereotypioi ja yleistää. Vastakohtaistamisen kautta voi saada myös arvokasta informaatiota käsiteltävästä tapahtumasta tai ongelmasta.

Olen alkanut nähdä mainostamisen varsin negatiivisessa valossa. Mainokset hyökkäävät alituisesti yksityisyyteni kimppuun muodossa jos toisessa. Mainostaminen on elinkeinoelämän väline tavoitella varallisuuttani (ei sillä että sitä hirveästi olisi), jota joudun kartuttamaan elinkeinoelämän palveluksessa tullakseni toimeen yhteiskunnassa, jonka säännöt luo yksilöistä koostuva elinkeinoelämä (ja nämä yksilöt tietysti jakavat kohtaloni). Mainostaminen on siis tavallaan lisävero, jota maksan elinkeinoelämälle palkastani ja vapaa-ajastani. Todellisuudessa kaikki mainonnan kustannukset maksaa kuluttaja (minä, sinä, ja naapurin enska), muuten se ei olisi edes kannattavaa mainonnan ostajalle ja tuottajalle.

Mainontaa ei saisi sotkea viestintään, vaikka ne suhtautuvatkin toisiinsa kuin Titanic ja jäävuori. Onhan valehteleminenkin oikeastaan viestintää, se on vain sieltä alapääosastolta. Mainonta on yksisuuntaista propagandaa, josta me kaikki vielä maksamme. Hävettää siksi, että itsekin olen joskus hyvän propagandan uhri. Ollaan tilanteessa, jossa uhri tykkää olla uhrina. Enemmän hävettää, että olen mainosalan katveessa töissä.

Mainontaa puolustellaan viihdearvolla, taiteellisilla arvoilla ja muilla… se on tietenkin sellaisten ihmisten natinaa, jotka tavalla tai toisella ovat saamapuolella mainonnassa. Mainonta voi olla taidetta, mutta niin on paskakin oikeassa kontekstissa. Mainonta voi olla myös viihdettä, mutta niin on niskalaukauskin sopivassa ympäristössä. Lista on pitkä… lopputulema on mielessäni se, että mainonta on loppujen lopuksi turhaa. Hyvät tai tarvelähtöiset tuotteet eivät tarvitse mainostamista (poikkeuksiakin voi tietysti miettiä, esimerkiksi uudet tuotteet, jotka täyttävät jonkun konkreettisen tarpeen).

Tai… korjaan hieman. Mainonta nykyisessä määrässään ja laadussaan on tarpeetonta. Kohdentamattomana mainonnasta ei ole mitään muuta kuin ylimääräisiä kustannuksia. Yksilönsuojaa heikentämällä mainontaa voitaisiin varmasti kohdentaa tehokkaammin, mutta pelkonani on (ja varsin realistisesti, ottaen huomioon kansallisen asenteen yksilönsuojaan), että kyseisessä tilanteessa tehokkaamman mainonnan volyymia vain lisättäisiin ahneuspäissään. Lopputuloksena pieni yksilöpyksilö ottaisi vaan entistä nopeammin ja tehokkaammin takkiinsa henkisesti ja finanssimielessä (joka siis on tietenkin elinkeinoelämän tahtotilana).

Onneksi mainonta toimii vain tyhmiin ihmisiin. Mainonta on purkkaa, joka tökätään aivoissa oleviin tyhjiin kohtiin. Ne tyhjät kohdat ovat egossa ja psyykessä olevia personallisuuden ja minuuden reikiä, joissa ei ole oikeasti muuta täytettä kuin kumiseva tyhjiö.

Miettikääpä sitä, kun seuraavan ostat jotain mainosten perusteella. Tyhmä.

Tämä kirjoitus on julkaistu 17.03.2006 klo 15:33 kategorioissa Yleiset. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään. Trackback.