Vihreät ja ydinvoima
Peesaan tiedemiestä. Itseäni on pitkään suorastaan masentanut vihreiden idiotismi koskien mm. ydinvoimaa. Kaikki aatehörhöily on tyhmää (ja useimmiten jopa tuomittavaa), jos aate tulee terveen järjen tielle. Vihreiden vaalitaktiikkaan on muistaakseni alusta pitäen liittynyt ydinvoiman demonisointi ja kaikenlaisen vaihtoehtohömpän hehkuttaminen (biopolttoaineet, parantavat kivet, shamanismi ja muut vekkulit humanistiharrastukset ovat suosiossa varmasti vihreiden kannatuspiirissä enemmän kuin missään muussa puolueessa). Tietysti tämä on puolestani melko rankka yleistys, mutta uskoakseni jokainen tervejärkinen lukija ymmärtää sen myöskin. On itsestään selvää, että puolue koostuu yksilöistä, joista jotkut varmasti poikkeavat radikaalistikin tästä yleistyksestä. Silti, yleistys on melko validi kuvaamaan puoluetta verrattaessa sitä muihin kilpailijoihin.
Kuvittelisin, että tällaisella taktiikalla on helppoa saada tukijoita ns. kaiken vastustajista ja maalaisromantiikkaa ihannoivista kaupunkilaisnuorista.
Huomaan, että tiedemies on samoilla linjoilla tässä kuin minäkin. Kritisoin vihreitä nimenomaan siksi, että se on oikeasti ainoa konkreettinen puolue jota voisin kuvitella kannattavani ja äänestäväni. Ilman näitän kaikenmaailman hihhulipihhuleita (jotka heiluvat vaihtoehtoisissa ekokylissä nokkospullaa mussuttaen ja parantavia kiviä otsaansa hieroen, samalla kiroten sortokoneiston epäoikeudenmukaisuutta) olisin varmastikin vihreiden aktiivinen kannattaja.
Kävin lukemassa Tiedemiehen jutun ja sieltä löysin tänne. On totta, että ainakin julkisuudessa Vihreät ovat leimautuneet jopa ylikriittisiksi ydinvoiman suhteen. Mutta ydinvoimaa meillä on vielä melko pitkään. Annas kun selitän.
Meidän vihreiden ongelma (?) on se, että me yritämme parhaamme ajatella asioita huiman pitkästä näkövinkkelistä. Koska uraania ei ole saatavilla enää laskelmien mukaan 50 vuoden kuluttua (ja nykyisellä kulutuksen kasvulla ei edes niinkään pitkään), niin olemme sitä mieltä että ydinvoima ei ole pitkän tähtäimen ratkaisu.
Ydinvoima on jo nyt siltana uusiin teknologioihin, mutta siitä ei välttämättä automaattisesti seuraa että kuudetta ydinvoimalaa kannattaisi heti alkaa suunnitella. Energiansäästö on yksi kestävimmistä ilmastoratkaisuista, ja sitä tulee edistää tehokkaasti hyvinkin nopealla aikataululla, joten energian tarve saattaa hyvinkin laskea nykyisestä vaikka talous kasvaisi. Lisäksi uusiutuvien käyttöä tulee lisätä. Ydinvoima on ja pysyy vielä suhteellisen pitkään yhtenä sähköntuotannon elementtinä, ja kun sitä on rakennettu niin olisi hölmöä ajaa sitä samantien alas. Mutta jälleen emme halua sitä turhaan lisääkään. Kaikki kestävämmät vaihtoehdot tulee käydä ensin läpi ennen kuin voidaan puhua seuraavasta ydinvoimalasta “siltana uusiin teknologioihin”.
Nyt varmaankin jollain meni pulla väärään kurkkuun?
Ei mennyt pulla väärään kurkkuun. :) Piristävää huomata, että vihreissäkin löytyy järjen valoa. Kuten varmaan arvasit, en itsekään hypi riemusta ydinvoimaa ajatellessani, mutta realistisesti ajateltuna en näe että olisi olemassa hirveästi (parempia) vaihtoehtoja. Tietty, jos eläisimme utopiassa, käytössä olisi paljon enemmän keinoja energiatilanteen ratkaisemiseksi. Säästeliäisyys (jonka negatoi ihmisten ahneus ja statuksen tavoittelu materian avulla), tuotantoprosessien tehostaminen (jonka negatoi tuotantoprosessin säästöjen käyttäminen lisätuotantoon voiton maksimoimiseksi ja kilpailuetujen varmistamiseksi), vaihtoehtoiset energiamuodot (joiden hyödyt negatoi tehokkaasti riskien minimoiminen perinteisiä energiamuotoja käyttämällä) ja niin edelleen.
Ehkä vihreiden kannattaisi alkaa miettiä oikeasti syvällisemmin toimivia keinoja kansan syvien rivien herättämiseksi? Esimerkiksi termi “vaihtoehtoiset energiamuodot” on jo käsitteenä lapsipuolen asemassa, hörhöilyyn viittaava ja jotenkin kokeellisen oloinen. Markkinamallin mukaisesti termi vetoaa hörhöihin ja vaihtoehtoilijoihin, mutta tavan jamppoja ja teollisuuspohattoja se ei kyllä puhuttele. Ehkä kannattaisi puhua vaikka “täydentävistä energiamuodoista” tai “ekotehokkaista energiamuodoista”?
Ehkä ongelmana onkin se, että niitä keinoja mietitään ja asioista keskustellaan sisäisesti paljonkin, mutta sitten kun asioista on keskusteltu pitkään niin yritetään saada mahdollisimman nopeasti asiasta jonkinlainen kannanotto maailmalle…? ;-)
Tästä on ehdottomasti opittavaa, meillä on hieman tutkijamainen tai opettajamainen kuva. Pitäisi keskittyä enemmän omien ajatustensa markkinointiin eikä vain luottaa siihen että meille selkeä ajatus on sitä automaattisesti myös muille…