Skrubu raapii kohdasta, joka itseänikin kutittaa. (Asiaan liittyy myös Yojin lyhyt kirjoitus).

On pitänyt jo pidemmän aikaa kirjoittaa siitä vitutuksesta ja raivosta, jota revin standardinillittäjien äkinästä. Lähinnä se on turhautunutta raivoa, kun tuntee, että on itse arvostelun kohteena (vaikka ei olisikaan) asioista, joiden ylitse ei ole kontrollia.

Lopputuote voi olla hyvä tai huono, riippuen mittareista joilla sitä mitataan. Erinomaista on, jos projektin alussa on kaikilla tiedossa se, että millä mittareilla projektia tullaan arvioimaan valmistumisen jälkeen - jos sitä yleensäkään tullaan mittaamaan. Tällä voidaan välttää jo heti alussa paukkujen tuhlaaminen asioihin joilla ei ole mitään arvoa tai merkitystä projektissa. Lisäksi se, että projektin lopputuotetta - tässä tapauksessa puhun luonnollisesti www-sivustoista - kehitetään saatavan palautteen ja arvioimisen perusteella, on varsin toivottavaa, ja suunnilleen yhtä harvinaista kuin rehelliset poliitikot.

On silti olemassa useita parametreja, jotka projektista tai asiakkaasta riippumatta tulkitaan universaalisti onnistumiseksi:
- Budjetti pitää (ja mielellään alitetaan)
- Aikataulu pitää
- Asiakas on tyytyväinen
- Maksaja on tyytyväinen
- Tuote ei ole (näkyvästi) rikki

Jos kaikki nuo natsaavat, on projekti onnistunut, ja rottaklubi voi taputella itseään selkään matkalla pankkiin. Se mikä tässä on hauskaa on se, että yllä mainitsemani ominaisuudet ovat sellaisia käsitteitä, joita ekonomikin ymmärtää. Onnistuneella projektilla ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, räjähtääkö sivusto perseelleen kun sinne suuntaa firefoxilla tai muulla järkevällä selaimella. Vielä vähemmän onnistuneella projektilla on tekemistä standardien ja validin merkkauksen kanssa.

Mielenkiintoisin seuraus tästä asetelmasta on se, että asiakas (joka ei yleensä tiedä/voi tietää, mikä on hyvää) ostaa palveluita yhdeltä tai useammalta palveluntoimittajalta (jotka ovat kiinnostuneet siitä, että projekti onnistuu mainitsemieni parametrien mukaan). Tässä asetelmassa ei ole yksinkertaisesti mitään sijaa Kivoille Asioille™, koska niillä ei ole projektin onnistumisen kannalta mitään arvoa. Liike-elämän pirulliset lait määräävät selkeästi sen miten homman marssijärjestys etenee. Ellei asiakas jotain erikseen tahdo, sitä harvemmin spontaanisti tapahtuu.

Onneksi rahatahkon rautaisiin pyöriin on saatu heitettyä kapuloita. Kiitos tästä ei kuulu kitiseville standardipedanttinihilistibloggaajille, vaan valistuneille asiakkaille ja virkamiehille, jotka ovat oppineet jotain käytännön työstään vastaavista projekteista. JHS 129 painaa oikeasti julkishallinnon duunit järkevämpään suuntaan tällä alalla. Ongelmana on vain se, että noudattaminen on vähän niin ja näin. Varsinkin kun vastakkain isketään aikataulu/taloudellisen menetyksen riski ja Kivat Asiat™. Tässä yhteydessä aikataulu/taloudelliset asiat tarkoittavat julkaisujärjestelmien säälittävän vammaisia ominaisuuksia ja pikkunäppäryyksiä, joiden seurauksena html-merkkaus on kuin kännisen oksennusta näppäimistöllä. Lisäksi julkkarit tuppaavat olemaan isoja, kankeita systeemejä, joiden hienot featuret on pultattu niin tiiviisti serveripuoleen kiinni, että kaikennäköiset käyttöliittymään ja käytettävyyteen vaikuttavat muutokset ovat “liian kalliita toteuttaa”, vaikka tyhmempikin tajuaa että todelliset syyt ovat jossain aivan muualla.

Asiakas ymmärtää harvoin yksittäisten (pientenkään) käyttöliittymäasioiden päälle (mielipiteitä on tietty kaikilla), mutta rahasta tajuavat kaikki. Ja pienikin vihjaus siihen suuntaan, että “tästä voi tulla lisäkustannuksia”, saa asiakkaan rapomaan tuolilleen. Siinä kohtaa on aivan turha enää yrittää vaikuttaa asiakkaaseen järkipuheella Kivojen Asioiden™ puolesta.

Olisi kiva, jos verkossa oleva lopputulos olisi se, mikä lähti omalta koneelta eteenpäin. Voisi ihailla upeaa leiskaa, hakata refreshiä pelkästä seksuaalisesta mielihyvästä ja tökkiä linkkejä meisseli tanassa tietäen, että validi koodi soljuu selaimen parserista läpi kuin rasvattu nahkahansikas.

Se vain on kuulkaa silleen, että sitä ei arvosta kukaan muu kuin tekijä itse. Asiakkaan asiakas - se, joka sivulla surffaa - hyötyisi varmasti jos asiat tehtäisiin oikein™. Mutta jos asiakkaan asiakas ei valita, asiakas ei reagoi - heillä ei ole tähän mitään syytä, varsinkaan jos kysymyksessä on julkishallinnosta (poislukien tietty JHS tässä yhteydessä). Jos ja kun asiakas herää, hän osaa vaatia Kivoja Asioita™ myös palvelun tuottajilta. Melkein ollaan jo siellä, mutta ei ihan.

Sitä odotellessa… kannattaa osoitella sitä sormea mieluummin omaan nenään kuin merkkaukseen ja sen puutteellisuuteen. Ne, jotka oikeasti asioihin voivat vaikuttaa, eivät lue blogeja, seuraa nettisivustoja, eikä heitä todellakaan kiinnosta keväisen ojatuoksun vertaa mitä mieltä täällä ollaan Kivoista Asioista™. Jos haluaa vaikuttaa, alkaa vaan vaikuttaa kirjoittamalla perinteiseen mediaan tai palveluiden palautekanaviin, mieluummin isoimmalle pomolle jota sivuston yhteystiedoista löytää. Mutta onhan se vain niin paljon coolimpaa napista blogissa.

Ja ei, minullakaan ei ole mitään tekemistä Kerava.fi:n kanssa.

Tämä kirjoitus on julkaistu 3.04.2006 klo 19:10 kategorioissa Työjutut. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään. Trackback.