Partiovarusteessa oli Leathermanin taittoveitset alennuksessa. Ja kun viime vuonna päätin, että tänä vuonna saan aloittaa keräilemään erinäköisiä aseita, ostin itselleni Leathermanin e301:n (kuvassa). Jostain täytyy aloittaa. :)

Löysin mielenkiintoisen lehden irtonumeron Prisman lehtihyllyltä (heviä sinällään, että siellä oli paremmat valikoimat kuin viereisessä kirjakaupassa). Tuntui sisältävän paljon mielenkiintoisia asekuvia, joita on oikeasti liian vähän muissa erä/aselehdissä. Jos multa kysytään, niin kaikki lässynlässynmussutus patruunoiden potkuista ja sen sellaisista voisi jäädä huomattavan paljon vähemmälle. Kuvat ja käyttövertailut ovat ainakin meikäläiselle se syy mikä jaksaisi kiinnostaa.

Rekyyli on ihan hyvä lehti. Suomisin vaan taittajaa otsikoiden huonosta asettelusta (Ei niitä otsikoita ole oikeasti pakko jakaa kahdelle sivulle, vink vink), mutta muuten, erittäin pätevää settiä. Bonukset hersyvän hauskoista termeistä (“nojatuolikommando” :D :D) ja hyvännäköisistä oheismisuista. Mietin vakavasti lehden tilaukseen pistämistä.

Jousiammuntaradalla oli taas aika yhdelle oppitunnille. Kuten aikaisemminkin olen jo maininnut, jousiammunta on melko suorituskeskeinen laji, jossa painoarvo on vahvasti suorituksen henkisessä puolessa (uskoisin, että tämä pätee myös kaikkiin kilpa-ammuntalajeihin, mutta on erityisen tärkeää jousiammunnassa). Jousi itsessään toimii identtisesti joka laukaisulla (ainoat muuttujat tuolloin ovat yksittäisten nuolten ominaisuudet ja mahdollinen tuulen vaikutus – jota sisäradalla ei edes ole), mutta ampuja vaikuttaa jousen käytökseen laukaisussa. Lajin konkreettisin tarkoitus onkin saada osumista mahdollisimman toistettavia kerta toisensa jälkeen.

Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Tämä kirjoitus on julkaistu 27.01.2007 klo 19:50 kategorioissa Yleiset. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.