Kaunista kevätpäivää
Maskussa juostiin tänään maratoneja. Ja puolikkaita. Ja neljänneksiä. Vaimo intoutui juoksemaan puolikkaan, minä tyydyin neljännesmaratoniin sunnuntailenkin sijasta. Vieroksuin aluksi koko hulabaloota, mutta loppujen lopuksi ihmiset olivat juostessaan todella mukavia ja ystävällisiä. Seuraksi sattui muutama vanhempi maraton-konkari, ja suurin osa juoksusta meni naureskellessa näiden jutuille. Hassua, miten muutama suolakurkku ja muki urheilujuomaa irrottaa tuntemattomienkin kielenkannat.
Omaan aikaan olen ihan tyytyväinen, juoksu meni n. 10 minuuttia nopeammin kuin oletin. Sykemittari alkoikin sitten vittuilemaan, se taisi mennä sekaisin kaikista niistä muista ympäröivistä sykemittareista tai jotain (ei pitäisi, kun on suojattu, mutta silti meni). Suurin osa lenkistä tuli siis juostua ihan sokkona.
Kaunis kiitos tukijoukoille. :)
Mmm… suolakurkkuja. Aivan ylivoimaista kestävyysjuoksumässyä. Tekee ihan mieli juoksemaan! Pitää myös muistaa syvä katkeruus Paavo Nurmen maratonia kohtaan, jossa tuota herkkua tarjoiltiin vain yhdellä vaivaisella tankkausasemalla.
Mmm… suolakurkkua… :P
ja ne ajat oli? Itteä vähän vituttaa, kun päästäisen jälkeen ei ole päässyt flunssan vuoksi juokseen. Ja just ku olis parhaat juoksukelit!
Aika oli omalta osaltani 1.21.48, mikä on noin 10 minsaa paremmin kuin oletin. Vähän hölmöä, kun olis voinut juosta pikkasen nopeamminkin, mutta ei vaan uskaltanut kun ei ollut sykemittari kondiksessa. Seli seli…
Ja ethän sä mitään menettänyt, juoksukausihan vasta alkoi tolla tapahtumalla. ;) Tuutkos Paavo Nurmeen?
En tule P. Nurmeen. Olen tuolloin ulkimaila.
Kattelen vielä, josko puutteellisesti treenaten mutta hyvin syöden menisin Kyrönjokimaratonille. Viikko aikaa…Joko pitäis ruveta reenaan?