Vuosi 2007
On perinteisen vuosikatsauksen aika. Jos aikaisempien vuosien katsauksia on varjostanut hieman negatiivinen sävy, on tämän vuoden katsauksessa vähän enemmän positiivista lihaa luiden ympärillä.
Velka on varjostanut elämää jo liian pitkään. Tämän vuoden alussa tilanne kuitenkin ratkesi viimein positiiviseen suuntaan, ja parin nimettömän hyväntekijän ansiosta järjettömästi paisuva velka kuoletettiin tehokkaasti pankkilainalla ja yksityisellä lainalla. Maksettavaa on vieläkin, mutta ainakin velalla on nyt selkeä loppupäivä tiedossa, eikä korkokaan ole järjetön. Perhe kiittää. Velka-asian selviäminen tönäisi liikkeelle monta muutakin asiaa.
Materialistinen elämänmuutos syntyi, kun tajusimme (velka-asian ratkettua) että voisimme asua nyt huomattavasti pienemmässäkin asunnossa. Päätös takaisin ylioppilaskylään siirtymisestä syntyi nopeasti, sillä saimme tarpeeksemme rivitalolähiön seniilistä ilmapiiristä. Ehkä emme olleet vielä kypsiä sellaiseen elämiseen. Muuton yhteydessä pistimme omaisuuden uusiksi, ja jäljelle jäivät vain rakkaat ja tarpeelliset esineet. Muuton jälkeen olo oli puhdas.
Oma yritys syntyi samassa muutoksessa. Saatoin viimein vaihtaa työpaikkaa ongelmitta, ja siirryinkin huhtikuussa ensin Satamalta Luovialle. Luovialla tutustuin moneen mielenkiintoiseen kaveriin, joista monen kanssa varmasti tiet risteävät vielä myöhemminkin. Mutta miten kävikään… kun on pakotettu vuosia olemaan paikoillaan, vailla toivoa muutoksesta, ei häkkieläin tahdo enää viihtyä paikoillaan vaikka puitteet muuten olisivatkin kunnossa. Muuton tuoman taloudellisen säästön seurauksena uskalsin hypätä täyspäiväiseksi freelanceriksi, ja loppuvuosi menikin mukavasti vanhoja kontakteja lämmitellessä.
Kustannussopimuskin tuli viimein. Oman kirjan kirjoittaminen on ollut haaveena jo pitkään, ja Luukanteleen mentyä puihin (tai no, on se edelleen eräässä kustantamossa, mutta jotenkin tuntuu että ne ovat vain hävittäneet käsikirjoituksen - eivät vain tunnusta sitä) otin järjen käteen. Tajusin samalla jotain olennaista kotimaisesta kustannusmaailmasta (kiitos mm. Pasi Jääskeläisen ja Katri Mannisen kirjoituksille): esikoiskirjailijaksi ei pääse fantsukäsikirjoituksella, ellei ole joko todella hyvä maine, suhteita tai järjettömän lahjakas. Koska en omannut mitään näistä, tein pitkäjänteisemmän suunnitelman. Tämä kantoikin heti hedelmää, ja kustannussopimus kirjoitettiin Atenan kanssa.
Millainen sinun vuotesi oli?
Normisetti, paskaa ja banaaneja.
Sehän olis hyvä nimi jollekin B-luokan ihmissuhdesarjalle!
Hei, onnittelut vielä kerran kustannussopparista! Kävin lukemassa tuon Luukanteleen kohtalonkin. Minusta sinun kannattaa sitkeästi yrittää. Omakustanne/verkkokustanne voi olla hätäinen ratkaisu tässä vaiheessa, kun päänavaus kustantamoon on tehty. Tiedän tapauksia, jossa kerran hylätty on kelvannut myöhemmin: ei sitä tiedä mitä jatkossa vastaan tulee. Se on totta, että esikoisen on vaikea saada fantasiakirjaa läpi, mutta muutaman kirjan julkaisseena se on helpompaa. JP Koskinen varmaan osaisi kertoa, mones kirja sitten lopulta julkaistiinkaan, ja onko esikoinen vielä nähnyt päivänvaloa. Muistan vain kuulleeni, että niitä kustantamoissa käyneitä eri kässäreitä oli aika paljon…
Oletko kokeillut Vaskikirjoja? Pienkustantamo on kiinnostunut myös kotimaisesta fantasiasta.
Anne, kiitos neuvoista. Luukannel on tosiaan vielä yhdessä isossa kustantamossa, mutta luulen että ne on oikeasti hävittäneet sen kässärin (kohta tulee 2 v täyteen). Vaskikirjoja en ole kokeillut, mutta nyt kun otit sen esille, taidan kokeilla. Kiitos vinkistä. :)