Miksi nykyistä feminismiä tulee halveksua?
Helsingin Sanomat hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen miesvihamielisellä uutisoinnillaan. Tällä kertaa vauhdissa on Katja Martelius.
Feminismi on synonyymi miesvihalle ja naisten etuoikeuksien ajamiselle. Se saattoi joskus olla jotain muuta, mutta nykyään se on yhteisnimitys ahneudelle, ilkeydelle ja suoranaiselle tyhmyydelle. Olin joskus itsekin feministi. Ihan oikesti, ei sormia ristissä eikä mitään. Tämä ei ole yllättävää, sillä nuorena kuvittelee tietävänsä kaiken kaikesta, ja mielipiteet ovat vahvoja ja järkähtämättömiä. Kuten yleensäkin, jos asiasta ei ole omakohtaisia kokemuksia, ovat mielipiteet vahvempia. Ah, kultainen nuoruus, sitä ideologian paloa ja intoa!
Sitten tapahtui jotain. Kävin armeijan, menin yliopistoon ja työelämään. Tapasin naisia, tein töitä heidän kanssaan, opiskelin heidän kanssaan. Huomasin, että kaikki ei toiminut ihan niin kuin olin kuvitellut. Olin omalta osaltani nähnyt miessukupuolen pahimmat puolet; väkivallan, alistamisen, heikkojen halveksimisen ja alituisen hierarkiakilpailun, jota miehet joutuvat kokemaan. Kuvittelin, että miehet ovat kaikki samanlaisia, kuvittelin tuntevani miehet hyvin, olinhan mies itsekin. No, elämä näyttää erilaiselta, jos on hierarkian pohjimmaisena. Mitä enemmän ympärilleni katselin, sitä enemmän jouduin mielipiteitäni muuttamaan. Maailma ei ollut mustavalkoinen, se oli täynnä harmaan eri sävyjä. Luonnontieteellinen koulutukseni vahvisti käsityksiäni entisestään: asiat olivat selkeästi mitattavissa, todettavissa ja toistettavissa. Fyysinen maailma on helppo käsitteellisellä tasolla. Ideologialla ei ole sijaa tieteessä. Painovoima ei ole uskon asia tai neuvoteltavissa.
Tieteessä ei ole paljoa harmaan sävyjä, tieto joko on todistettavissa tai sitten ei. Todellisuutemme ei kuitenkaan koostu pelkästään fyysisestä todellisuudesta, vaan päänsisäinen aivokemiamme tekee ympäröivästä maailmasta hieman erinäköisen kuin mitä se oikeasti on. Se, että lajimme on valloittanut tämän planeetan aivan täysin, on päästänyt ihmiset myöskin hieman irtaantumaan todellisuudesta. Fysikaalinen maailma ei ole arvolatautunut, luonnossa ei ole oikeaa tai väärää. Tämä unohtuu feministeiltä ja muilta humanisteiltä. Voimme muuttaa mielipiteitämme ja arvojamme ulkoisesta maailmasta, mutta ne ovat vain tulkintojamme todellisuudesta. Jos käärme syö söpön rotan, se ei ole oikein tai väärin, se vain on. Elämän kiertokulku on arvoittamaton sykli, jossa vain ravinteet vaihtavat omistajaa. Olemme osa kaikkea sitä, ja biologisten tosiasioiden kiertäminen ideologisella kiellolla ei aiheuta mitään muuta kuin rajatonta kärsimystä. Ymmärrän, että todellisuus hämärtyy, kun elossapysymisestään ei tarvitse enää huolehtia.
Olivat ideologiat mitkä hyvänsä, kaikilla meillä on olemassa perustarpeet, joita pyrimme tyydyttämään: tarvitsemme happea, lämpöä, vettä, ravintoa, turvaa ja seksiä, tuossa järjestyksessä. Noista tarpeista 4 ensimmäistä ovat ehdottomia ja välittömiä. Jos mikä hyvänsä noista jää uupumaan, kuolemme nopeasti. Mitä tiukemmalle menee, sitä nopeammin kroppamme alkuperäiset vaistot ottavat vallan, ja jälki on rumaa. Jos et usko, koita tunkea pääsi muovipussiin ja vedä teipillä pussinsuu kaulaasi kiinni. 2 minuutin kohdalla olet varmasti lähempänä todellista minuuttasi kuin ikinä olet ollut. Ilman turvallisuutta (suojaa ulkoisilta tekijöiltä, sosiaalinen turvallisuuden tunne, hellyys) perheitä isommat yksiköt hajoavat nopeasti. Seksi on lisääntymisen ilmentymä, tarve jatkaa sukuaan. Ilman seksiä yksilö sairastuu henkisesti, eikä pysty täyttämään sitä roolia joka on rakennettu biologisesti meihin kaikkiin. Seksiin kykenemättömien yksilöiden geenit poistuvat luonnollista tietä geenialtaasta.
Yhteiskunnat ovat stabiileja konstruktioita siksi, että ne pystyvät tarjoamaan yksilölle paremmat mahdollisuudet tyydyttää perustarpeet kuin yksilöllä yksin muuten olisi. Jos valtiomme Suomi ei voisi tarjota minulle (yksilönä) happea, lämpöä, vettä, ruokaa, turvallisuutta ja mahdollisuutta seksiin, olisi yhteiskunta epästabiili ja tuhoutuisi nopeasti. Kuten kaikessa muussakin, tärkeissä asioissa on vähemmän joustoa kuin vähemmän tärkeissä. Siksi esimerkiksi hapen tarve on ehdoton, veden tarve jonkin aikaa neuvoteltavissa (vrt. Nokian vesionnettomuus), ruokaakin voi suostua jonottamaan jos ei ole vaihtoehtoja (nälänhätä), ja seksittäkin pärjää melko pitkään.
Miehet haluavat seksiä. Naiset haluavat seksiä. Mies voi siittää yhdessä yhdynnässä puolet kiinalaisista naisista (teoriassa, ei käytännössä). Miehen todellinen seurannaiskustannus yhdynnästä on 0 päivää, naisella vähintään 270 päivää. Tässä päästiinkin asian tieteelliseen ytimeen, joka pukkaa unohtumaan.
Yhteiskunnat ovat stabiileja siksi, että ne tyydyttävät yksilöiden (molemmille sukupuolille) perustarpeet. Perustarpeemme sukupuolesta riippumatta ovat melkein samat aina turvallisuuteen ja seksiin saakka. Sitten erot alkavatkin. Uskonnot ja erilaiset kulttuurilliset konstruktiot ovat aina pyrkineet kontrolloimaan nimenomaan naisen seksuaalisuutta, koska naisella on lajin kannalta omistuksessaan kriittisin resurssi. Biologisista syistä naisen terveyttä on aina täytynyt vaalia, koska 9 kuukauden aikana moni asia voi mennä vikaan. Jos yhteiskunta ei voisi tarjota tätä perusturvallisuutta naisyksilöille, yhteiskunta hajoaisi nopeasti. Tämän vuoksi miesyksilöiden kannattaa huolehtia osasta kustannuksista (ja naisesta), koska saadut kokonaisedut yksilölle ovat huomattavasti paremmat kuin muuten. Tämä näkyy vielä nykyäänkin erilaisina kustannusten siirtoina naisilta miehille. Samoin naisten on kannattanut yksilöinä alistua omaan rooliinsa, koska saadut edut ovat haittoja suuremmat.
Biologista syistä johtuen myös miehen ja naisen suhtautuminen seksiin on erilainen. Tai ei niinkään itse seksiin, sillä kemia pitää huolen terveen järjen unohtumisesta kun itse akti tapahtuu, vaan kaikkeen muuhun siihen liittyvään. Miehelle kelpaa lähtökohtaisesti mikä hyvänsä nainen, jos fyysinen kiihottuminen on riittävä. Naiselle se ei yleensä riitä, vaan seksin etenemiseksi täytyy olla mukana riittävä määrä turvallisuutta (raha, status, huomioonottaminen, luotettavuus, fyysinen voimakkuus, pituus…), sillä naiselle kyse ei ole pelkästään seksistä. Tämä kaikki näkyy miehillä kilpailuviettinä, pätemisen tarpeena, riskinottokyvyssä ja statuksen tavoitteluna.
Tähänkään biologiset seurannaisvaikutukset eivät lopu. Koska yhteiskunta koostuu sekä miehistä että naisista, on yhteiskunnan stabiliteetin vuoksi olemassa erilaisia järjestelyjä, jotka ovat seurauksena tästä kaikesta. Esimerkiksi naiset eivät osallistu fyysisesti todella vaarallisiin töihin (sotiminen, raskaimmat fyysiset työt), eikä naisille perinteisesti ole voinut antaa roolia, jossa vaaditaan keskeytyksetöntä osallistumista pitkiksi ajoiksi (johtotehtävät, merityöt), tai kylmän järjen käyttöä (valtiolliset johtotehtävät). Historiassa tämä näkyy siten, että väkivaltakoneistot ovat miesten dominoimia paikkoja, samoin valtakoneistot yleensä. Jos feminismiä tarkastelee tätä kautta, ei ole mikään ihme että naisena oleminen vituttaisi.
Nyt tulee tärkeä pointti.
Tämä kaikki on muuttunut muutamassa sukupolvessa. Länsimaisen kulttuurin ja edistyksellisen lääketieteen vuoksi nainen voi päättää, tuleeko raskaaksi vai ei. Ei ole sattumaa, että naisten todellinen tasa-arvon nousu ajoittuu samaan hetkeen ehkäisypillereiden kehityksen kanssa. Naisen ei enää tarvitse tyytyä siihen rooliin, jonka biologia on asettanut. Vastaavasti tekninen kehitys on aiheuttanut sen, että yhteiskunta pyörisi myös naisen fyysisellä työllä, enää ei tarvita isompia lihaksia ja parempaa kolmiulotteista hahmotuskykyä. Talon rakentamiseen kaadettava tukki kaatuu joystickin nykäykselläkin.
Sanomattakin on selvää, että nainen pystyy nykyään tekemään mitä hyvänsä miehen työtä, siihen ei ole enää olemassa mitään järkiperäistä tai käytännön estettä. Tämän seurauksena onkin nähty uusi tilanne, jossa naiset ottavat hitaasti (tämäkin on suhteellista – aikaa on kulunut vain noin puoli vuosisataa) osaansa valtakoneistosta. Se on tasa-arvon kannalta hyvä asia, ja luonnollinen seuraus biologisen perusarvon muuttumiselle. Tasa-arvotyön seurauksena on kyseenalaistettu monet asiat, jotka ovat ennen toimineet pelkästään miesten hyväksi. Sen seurauksena naiset saavat nyt enemmän elämältään kuin koskaan ennen. Voi rakentaa uraa tai olla rakentamatta, voi hankkia perheen tai olla hankkimatta. Pääsee armeijaan jos haluaa, saa elää yksin jos haluaa.
Mies vastaavasti joutuu edelleen kantamaan oman osuutensa biologisesta kaupasta, mikä näkyy muunmuassa asepalveluksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon ominaispiirteissä. Miehet siirtävät edelleen hyvinvointiaan ja omaisuuttaan yhteiskunnassa naisille, mikä näkyy miesten korkeampana verotuksena (progressiivinen verotus on miesvaltaisten alojen varainsiirtoa naisvaltaisille aloille) ja lyhyempänä elinikänä. Miehen lakisääteinen asema avioeroissa on toispuoleinen, sillä järjestelmä on rakennettu sillä olettamuksella, että nainen vastaa aina lapsista. Vastaavasti sosiaalisissa suhteissa miehet ovat tottuneet siihen olettamukseen, että naisella on valitsijan rooli seksuaalissa suhteissa (johtuen juuri kriittisistä resursseista), mikä näkyy arkisessa kanssakäymisessä, ja mistä eduskunnan tissikohu on hyvänä esimerkkinä.
Nyt päästäänkin siihen, miksi feministejä mielestäni tulee halveksia.
Feminismi on pelkästään naisten etuoikeuksia ajava ideologia, jonka tarkoituksena on säilyttää naisten jo ansaitsemat etuoikeudet ja vaatia (perustellusti) naisille uusia oikeuksia. Erityisen anteeksiantamatonta on, että feministien käyttämät keinot yksitahoisesti ajavat miesten oikeuksia entistä ahtaammalle. Feministeillä on paljon kannatusta naisten parissa, koska ideologia ajaa oikeutetusti joitain parannuksia. Jostain syystä feministit eivät kuitenkaan ole valmiita puuttumaan niihin epäkohtiin, jotka parantaisivat miesten oikeuksia. Tämä on nimenomaan “rusinat pullasta” -asennetta, joka on aivan yksilötasollakin suorastaan henkistä laiskuutta. Yhteiskunnallisella tasolla se on halveksittavaa, ja pidänkin kaikkia julkisesti feministeiksi tunnustautuvia yhteiskunnan vapaamatkustajina.
Jos feminismi olisi oikeasti tasa-arvoa kannattavaa, he olisivat oikeasti pyrkineet kaventamaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa. En ole nähnyt vielä yhtään feministien kampanjaa, joka pyrkisi parantamaan miesten elämää. Ainoa asia mitä löydän julkisuudesta on pelkkää miesten syyllistämistä, tilastotietojen vääristelyä, ideologista miesvihaa ja kateutta. Ei sellaista voi kukaan täyspäinen kannattaa.
Kannattaa muistaa, että maailmassa on vielä paljon alueita, jossa naisilla menee helvetin huonosti. Feministit eivät näihin asioihin korvaansa lotkauta, koska he ovat ensisijaisesti kiinnostuneet omista eduistaan (he käyttävät kyllä mielellään ulkomailla tapahtuvia naisten oikeuksien ja ihmisarvon loukkauksia retorisina keinoina ajaa omia etujaan).
Tasa-arvo ei ole feministien ansiota. Se on seurausta siitä, että biologiset tosiasiat ovat muuttuneet, ja ympäröivä yhteiskunta muuttuu hitaasti vastaamaan tapahtuneita muutoksia. Omat vanhempamme ja heidän vanhempansa ovat eläneet elämäänsä aikana, jolloin sukupuolten väliselle tasa-arvolle ei ollut konkreettisia edellytyksiä. Nyt se on mahdollista.
Älä ole feministi, se on rumaa ja tekee sinustakin ahneen paskan. Ole mieluummin tasa-arvon kannattaja.
[via: ihmissuhteet]
“Jos feminismi olisi oikeasti tasa-arvoa kannattavaa, he olisivat oikeasti pyrkineet kaventamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa.”
Onkohan tuossa typo? Oisiko epätasa-arvoa?
Suu vaahdossa meuhkaaminen on tarttuvaa. Pyyhi näyttö ja jää odottamaan iloista ja ylistävää palautetta.
Ja toisekseen, Hesarihan on menneinä päivinä kantanut kortensa kekoon edistääkseen lehdistön tasa-arvoa, ja lähentynyt norsunluutornistaan keltaista lehdistöä…Eikä päätoimittaja (saati kukaan muukaan Hesarilta) vaivaudu tulemaan Ylen Atalkiin puolustamaan lehden linjaa.
Journalistista vapautta? Paskat, median ylivaltaa.
Joo, typohan se. Ei mulla kuola roiskunut, mitä nyt sormet hieman kipeytyivät. :) Erityisen vittumaista tästä kaikesta tekee se, että HS on valtakunnan ykkösmedia, jolloin lehdeltä voisi olettaa tiettyä tasokkuutta (moraalista ja journalistista)…
HS on poistanut “tästä blogattua” tämän artikkelin osalta, Lähetin kysymyksen HS:ään että jatkuuko linja tällaisena jotta voin tietää jatkanko tilausta vai ei.
Itse asiassa, ihmettelinkin tuota samaa. Mielenkiintoinen huomio, kerrothan sitten jos saat asiaan vastauksen.
Näkemyksesi feministeistä on erittäin yksisilmäinen ja konservatiivinen. Esität valistunutta, mutta siitä huolimatta toistelet vain niitä samoja vanhoja propagandalauluja, jotka on nähty jo kyllästymiseen asti erään tunnetumman feministienvihaajan päreissä.
Muistat jopa tuoda esille sen vanhan tekopyhän virren, että jos toisen maan naisilla on asiat huonommin, tämän maan feministit eivät saa kiinnittää pienintäkään huomiota siihen, mikä tässä maassa on vialla. No eihän teidän miestenkään sitten pitäisi tuolla samalla logiikalla vikistä suomalaisista femakoista, kun ruotsalaiset femakot ovat niiiin paljon vaarallisempia ja pelottavampia.
Ei liene koskaan juolahtanut mieleen, että naisellisia arvoja miehisen rinnalle tuova yhteiskunta mahdollistaa miehillekin muita käyttäytymisen ja reagoinnin keinoja, kuin perinteisen elatus- ja sotimisvelvollisuuden, machokukkoilun ja vahvimman oikeuteen perustuvan hierarkian?
Tasa-arvoisen miehen ei tarvitse vetää itseään hirteen jos epäonnistuu työssään, sillä naisen tasa-arvoinen palkka ja vahva halu pitää huolta puolisostaan, kantaa perheen kriisin yli. Mies voi jättää armeijan käymättä ja ansaita sillä sotalaitosta vastustavan naisen ikuisen kunnioituksen (armeijalaitos tosin syrjii törkeästi miehiä, mihin on tultava muutos). Mies voi olla lastensa hoitajana ja äidin veroisena huoltajana sillä aikaa kun nainen hoitaa perheen elatuksen ilman, että menettää miehuutensa yhteiskunnan silmissä. Tasa-arvoisen ja väkivaltaan uskomattoman miehen ei tarvitse mennä kuolemaan kunniakkaasti nyrkkitappelussa jonkun härkäniskan kanssa vain sen takia, että kyseinen henkilö sattui solvaamaan hänen naistaan. Tasa-arvoinen mies uskaltaa juosta naisensa kanssa karkuunkin, koska tietää tyhjien sanojen sattuvan vähemmän kuin nyrkin.
Feministit vaativat tästä yhteiskunnasta kitkettäväksi negatiivisia perinteisiä miehisiä käyttäytymistapoja jotka ovat vahingollisia kaikille yhteiskunnan jäsenille. En ymmärrä, mitä vikaa väkivallan vastustamisessa, pedofiliaan puuttumisessa tai häiritsevän ahdistelun kieltämisessä muka on niin negatiivista, että siitä pitää vetää herneet nenäänsä. Pitäisikö ne kirjoittajan mielestä muka sallia luonnollisena miehisenä käytöksenä?
Eivätkä miehet enää todellakaan itsestään selvästi vastaa yhteiskunnan raskaista ja vaarallisista töistä, älä nyt viitsi höpistä noita muinaisia mantroja. Heidän rinnalleen on nousemassa sellaisten naisten sukupolvi, jotka eivät kaihda tarttua mihinkään miehisiksi katsottuihin hommiin. Heillä kun on siihen viimeinkin lupa ja vapaus.
Meikäläisenkin naispuolinen kaveri seilaa merillä ja hänelle satelee niin paljon työtarjouksia, ettei kerkeä kaikkiin edes vastata.
Vielä naurattavampi vitsi on tuo miehinen “kylmän järjen käyttö” valtionhallinnollisissa tehtävissä. Salli minun nauraa! Onhan tuo nyt nähty miten viileästi nuo miehet sitä kuuluisaa järkeään käyttelevät kun johtotehtäviin pääsevät. Soditaan siellä, järjestetään säälittävä seksiskandaali täällä, teloitetaan eri mieltä olevat järjestään, pidetään yllä sensuuria jne… Joo-o, viileää on meno.
Minusta yhteiskunta, joka ei ole valmis tarjoamaan jäsenilleen tasa-arvoa, nimen omaan ruokkii sekä miesten että naisten syrjimistä, vain eri sektoreilla.
Missä sitä paitsi luuraavat ne rivakat miesten ryhmät, jotka haluavat ajaa miesten hyvinvointia, kasvattaa pojista tervepäisiä kansalaisia, parantaa miesten työturvallisuutta ja työssä viihtyvyyttä sekä terveyttä ja ovat vaikkapa huolestuneita siitä syrjäytymiskierteestä joka vie miehen siltojen alle metanolia kiskomaan? Nurisevatko he vain täällä netissä femakoiden pelottavuudesta sen sijaan, että tekisivät jotain konkreettista olojensa parantamiseksi?
Ja ihan vaan loppukaneettina: Tuo Marteliuksen juttu oli ihan asiallinen.
Häirintä on yleistä ja sillä on nimenomaan tavoitteena saada kohde häpeämään itseään ja kyyristymään häiritsijän edessä. Sekö pitäisi sallia asiaan puuttumatta ja sitä kritisoimatta? Jos todella olet sitä mieltä, olet lähtenyt valitettavan tympeälle ladulle.
Näkemyksesi feministeistä on erittäin yksisilmäinen ja konservatiivinen.
Haluni vastustaa nykyistä feminististä yleisvirtausta voi tehdä minusta silmissäsi konservatiivisen, jos siitä jotain kicksejä saat. Jos tavallinen rivifeministi hyväksyy Suomalaisten radikaalifeministien ajatukset ja kirjoitukset puuttumatta asiaan mitenkään, on aivan perusteltua väittää, että koko feministinen yleisvirtaus hyväksyy hiljaa miesten kollektiivisen syyllistäminen ja naisten etuoikeuksien ajamisen. Miten tasa-arvoa kannattava ja väkivaltaa vastustava, vihreitä arvoja kannattava voi olla konservatiivi? Ai niin, se tärkein tietenkin puuttuu: koska olen mies, en tietenkään voi olla mitään muuta kuin konservatiivi.
Esität valistunutta, mutta siitä huolimatta toistelet vain niitä samoja vanhoja propagandalauluja, jotka on nähty jo kyllästymiseen asti erään tunnetumman feministienvihaajan päreissä.
Kyllä se propaganda tulee ihan jostain muualta… Onko edistyksellisyys jotenkin feministien omistama sana, jota saa käyttää vasta sitten kun tunnistaa julkisesti olevansa nainen? Voinko kieltää miehuuteni ulkoiset tunnusmerkit ja saada sitten “edistyksellisen” leiman?
tämän maan feministit eivät saa kiinnittää pienintäkään huomiota siihen, mikä tässä maassa on vialla.
Feministit keskittyvät kotimaassa pelkästään naisten etuoikeuksien lisäämiseen ja miesten syyllistämiseen. Tässä maassa on vialla naisten kannalta loppujen lopuksi hyvin vähän, mutta se ei tunnu aukeavan ollenkaan feministeille. Suomeksi sanottuna, mikään ei riitä.
Ei liene koskaan juolahtanut mieleen, että naisellisia arvoja miehisen rinnalle tuova yhteiskunta mahdollistaa miehillekin muita käyttäytymisen ja reagoinnin keinoja, kuin perinteisen elatus- ja sotimisvelvollisuuden, machokukkoilun ja vahvimman oikeuteen perustuvan hierarkian?
Jossain utopiassa. Niin kauan kun miesten ja naisten parinvalintamekanismit ovat nykyisen kaltaisia, muutosta ei tapahdu. Feminismi ei ole onnistunut tuomaan yhteiskuntaan lisää naisellisia arvoja, se on tehnyt naisista miesmäisiä. Se ei ole tasa-arvoa, se on tasapäistämistä.
Feministit vaativat tästä yhteiskunnasta kitkettäväksi negatiivisia perinteisiä miehisiä käyttäytymistapoja jotka ovat vahingollisia kaikille yhteiskunnan jäsenille.
Feministit näyttävät vaativan tästä yhteiskunnasta miesten kitkemistä. Jos et tuosta Hesarin kirjoituksesta sitä viimeistään tajunnut, olet kadottanut jotain olennaista.
En ymmärrä, mitä vikaa väkivallan vastustamisessa, pedofiliaan puuttumisessa tai häiritsevän ahdistelun kieltämisessä muka on niin negatiivista, että siitä pitää vetää herneet nenäänsä. Pitäisikö ne kirjoittajan mielestä muka sallia luonnollisena miehisenä käytöksenä?
Sä varmaan kuvittelet, että noiden asioiden vastustaminen tekee ihmisestä feministin? Huomaan, että tämä “pedofilia” -kortti on aika usein pystyssä, kun joku vastustaa feminismiä. Häpeisit, jos osaisit.
Eivätkä miehet enää todellakaan itsestään selvästi vastaa yhteiskunnan raskaista ja vaarallisista töistä, älä nyt viitsi höpistä noita muinaisia mantroja. Heidän rinnalleen on nousemassa sellaisten naisten sukupolvi, jotka eivät kaihda tarttua mihinkään miehisiksi katsottuihin hommiin.
Ilmeisesti lukutaidossasi on hieman puutteita. Suosittelen lukemaan eteenpäin kohdasta “Nyt tulee tärkeä pointti.”
Vielä naurattavampi vitsi on tuo miehinen “kylmän järjen käyttö” valtionhallinnollisissa tehtävissä.
Sisälukutaitosi on vitsi.
Missä sitä paitsi luuraavat ne rivakat miesten ryhmät, jotka haluavat ajaa miesten hyvinvointia, kasvattaa pojista tervepäisiä kansalaisia, parantaa miesten työturvallisuutta ja työssä viihtyvyyttä sekä terveyttä ja ovat vaikkapa huolestuneita siitä syrjäytymiskierteestä joka vie miehen siltojen alle metanolia kiskomaan? Nurisevatko he vain täällä netissä femakoiden pelottavuudesta sen sijaan, että tekisivät jotain konkreettista olojensa parantamiseksi?
Sä olet hauska. Ensin vaahtoat macho-kukkoilun kauheudesta ja naisellisen ykseyden ihanuudesta, sitten loppujen lopuksi kuitenkin yrität käyttää samaa mekanismia omaksi eduksesi. Tosi femiiniä ja pehmeää. Pusi pusi tui tui.
Ja ihan vaan loppukaneettina: Tuo Marteliuksen juttu oli ihan asiallinen.
Siitä oli asiallisuus kaukana. Jo ensimmäinen lause karistaa asiallisuuden rippeet.
Sekö pitäisi sallia asiaan puuttumatta ja sitä kritisoimatta? Jos todella olet sitä mieltä, olet lähtenyt valitettavan tympeälle ladulle.
En halua elää yhteiskunnassa, jossa voidaan ilmiantaa ihmisiä vastuutta ja nimettömästi pelkästään omiin tunteisiin perustuen. Jos se on tympeä latu, sauvon mielelläni sitä latua.
Niin vähän arvelinkin, ettei sinulta mitään syvällisempiä tai omaa ajattelua vaativia vastauksia irtoa. Harmi, että tuhlasin aikaani. Enpä tee toiste samaa virhettä. Jatka toki vaan samalla ladulla, umpihanki on tyly ja yksinäinen paikka.
Kiitos aamun nauruista.
Janne Janne, hengittele välillä hieman. Alkuun hyvältä näyttänyt kirjoituksesi kääntyi pikkuhiljaa pettymykseksi huomatessani, ettet pitänytkään sitä valistunutta ja oikeudenmukaista linjaa, jota alussa lukijoillesi tarjosit. En lähde nyt pyörtämään mitään mielipiteitä, mutta pari ajatusta:
Yhteiskunta, joukot, pienemmät ryhmät ja yksiköt eivät tarjoa pelkästään kuvailemiasi asioita. Voit tutustua esimerkiksi Maslowin näkemykseen tarvehierarkioista (joihin varmaan olet tutustunutkin tulevana tohtori-tason ihmisenä). Nyt esittämäsi kuvaus ja perustelu on erittäin yksinkertainen, jopa niin, ettei sitä voi pitää kunnollisena perusteluna. Asetat ihmisen alkeellisen eläimen tasolle väittäessäsi tuodessasi esille yhteiskuntien tärkeyden vain ”happea, lämpöä, vettä, ruokaa, turvallisuutta ja mahdollisuutta seksiin”. Ei sillä että nämä eivät olisi tarpeellisia, mutta yksistään ne eivät riitä kuvailemaan yhteiskunnan tärkeyttä. Myöskään todisteita sille, että jokin rooli olisi pelkästään biologisesti rakennettu meihin, ei ole. Seksittömyyskään ei tee sairaaksi, se saattaa vaikuttaa aivotoimintoihin ja siten kognitioihin, mutta väittää sairastumiseksi on väärin. Lukiessa tuntui, että rooli, minäkuva yhteiskuntavastuu ja sen suhde biologiaan meni välillä hieman sekaisin. Tästä puolestaan seurasi asioiden hmm… hieman turhaan yksinkertaistaminen ja kärjistäminen.
Väite siitä, että naiset eivät osallistu raskaisiin ja vaarallisiin töihin, on ylimalkainen, joskin paikoin totta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että naisia on sotinut iät ja ajat maailmalla, joskaan ei ehkä Suomessa. Naisille ei ole voitu antaa roolia johtotehtävissä myöskään siksi, että heille ei ole tarjottu samanlaisia mahdollisuuksia kouluttautua vaativiin tehtäviin. Eikä pätevää työvoimaa ole ollut niin paljoa tarjolla.
- Tässä kohtaa pitää huomata, etteivät naiset kyllä ole olleet yliopistoja ja korkeakouluja kovin aktiivisesti perustamassakaan, mutta tämänkin juuret saattava ylettyä paljon kauemmaksi. Sopii myös asettaa kyseenalaiseksi naisten aikaansaava ja kehittävä toiminta kyseisissä instansseissa nyt ja ennen sekä pohtia tämän kaltaisen toiminnan kontribuutiot myöhempään sijoittumiseen yhteiskunnassa ja työelämässä-
Osa on kuitenkin tässä onnistunut ja hyvä naisjohtaja on selkeästi parempi kuin keskinkertainen miesjohtaja, oman kokemukseni mukaan ainakin. Raskausaikaa ei kuitenkaan pääse pakoon. Silti on väärin väittää, että se yksin selittäisi naisten puuttumisen tietyiltä aloilta. Huomioon ottamatta jäävät mm. miesten verkostoituminen yritys- ja työmaailmassa ja sen kautta ilmenevä ”implisiittinensyrjintä”.
Miehen vastuu ulottuu lähinnä asepalvelukseen. On roskapuhetta väittää, että miehet siirtävät tulosiirtoina rahansa naisille jotka eivät tee kunnon töitä. Mikä sitten selittää sen, että naisia valmistuu rahakkaimmille aloille huomattavasti miehiä enemmän (lääketieteellinen, oikeus- ja kaupallinen-ala, tekninen-ala pois laskuista), mutta silti naiset tienaavat näillä aloilla vähemmän.
Häränsilmään osut kuitenkin siinä, että miesten asema tietyissä tilanteissa on totaalisen väärä ja ”Feministit” hyväksyvät sen. Tämä on kertakaikkisen väärin. Ajatukset tasa-arvoisuudesta ja yhtäläisistä mahdollisuuksista ovat mielestäni hyviä, mutta silloin ei pitäisi osoittaa vastakkainasettelua, toisen huonomman aseman hyväksyntää, jotka ”Feministit” tekevät.
Omasta mielestäni ruminta on, että aateliike on popularisoitunut ja ottanut mukaansa juurikin mainitsemisia elementtejä. Joskus jopa näkee eläinaktivistien leimaavan itsensä mielellään myös feministiksi.
Zeikok, kiitos asiallisesta kommentoinnista.
Janne Janne, hengittele välillä hieman.
Miksi ihmiset kuvittelevat, että mulla on hengitysvaikeuksia? :D
Nyt esittämäsi kuvaus ja perustelu on erittäin yksinkertainen, jopa niin, ettei sitä voi pitää kunnollisena perusteluna. Asetat ihmisen alkeellisen eläimen tasolle väittäessäsi tuodessasi esille yhteiskuntien tärkeyden vain ”happea, lämpöä, vettä, ruokaa, turvallisuutta ja mahdollisuutta seksiin”. Ei sillä että nämä eivät olisi tarpeellisia, mutta yksistään ne eivät riitä kuvailemaan yhteiskunnan tärkeyttä.
Myönnän, yksinkertaistin toki paljon. Nähdäkseni ei ollut mahdollista keskittyä olennaiseen siten, että olisin kirjoittanut kaiken mielessäni pyörineen auki. Nytkin kirjoituksesta tuli jo niin pitkä, että keskiverto feministi sitä ei jaksa yli puolivälin lukea (minkä näkee edellisistä kommenteista). Olen kuitenkin erittäin vakuuttunut siitä, että yksilön perustarpeet ovat ne syyt, jotka pitävät yhteiskunnat stabiileina. Ja enhän toki väheksynyt yhteiskunnan tärkeyttä?
Myöskään todisteita sille, että jokin rooli olisi pelkästään biologisesti rakennettu meihin, ei ole.
“Rakennettu” on tosiaan paska termi, koska en usko ylempään johdatukseen muutenkaan. Sanotaan niin päin, että nykyiset kehomme ovat seurausta biologisesta valintapaineesta (ja tämä paine vaihtelee luonnollisesti ympäristön ja aikakauden mukaan). Roolit eivät ole rakennettuja meihin, mutta älykkäinä apinoina lajimme on oppinut melko nopeasti optimoimaan toimintaansa. Siitä tämä kaikki nykyinen onkin seurausta.
Seksittömyyskään ei tee sairaaksi, se saattaa vaikuttaa aivotoimintoihin ja siten kognitioihin, mutta väittää sairastumiseksi on väärin.
Ei siitä varmaan mitään fyysistä tautia suoraan saakaan, mutta mieli siitä sairastuu. Ei ole siis olemassa mitään määritelmällistä puutetautia (vrt. keripukki), jos sitä tarkoitat. Masentuneisuus lasketaan nykyään sairaudeksi (eri tasoisina), joten kyllä näen mielestäni edelleen validin pointin tuossa.
Lukiessa tuntui, että rooli, minäkuva yhteiskuntavastuu ja sen suhde biologiaan meni välillä hieman sekaisin. Tästä puolestaan seurasi asioiden hmm… hieman turhaan yksinkertaistaminen ja kärjistäminen.
Pahoittelut jos meni sekaisin. Mielipiteeni on, että biologiset tosiseikat ovat sanelleet nykyiset sukupuoliroolit. Se, että biologian perusolettamuksista on viimein saatu tieteen keinoin niskalenkki, muuttaa tätä kaikkea (ja pidän sitä hyvänä asiana).
Väite siitä, että naiset eivät osallistu raskaisiin ja vaarallisiin töihin
Eih… Tai no, saahan sen tulkita noinkin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö he KYKENE siihen, kyse on siitä, että aikaisemmin (viime vuosisadalle asti) on ollut yksilöiden kannalta edullisempaa, että työt on jaettu sukupuolten mukaan. Nyt tilanne on muuttunut.
Naisille ei ole voitu antaa roolia johtotehtävissä myöskään siksi, että heille ei ole tarjottu samanlaisia mahdollisuuksia kouluttautua vaativiin tehtäviin. Eikä pätevää työvoimaa ole ollut niin paljoa tarjolla.
Totta.
Osa on kuitenkin tässä onnistunut ja hyvä naisjohtaja on selkeästi parempi kuin keskinkertainen miesjohtaja, oman kokemukseni mukaan ainakin.
Omien kokemusten perusteella sukupuoli ei korreloi hyvän johtajuuden kanssa suuntaan tai toiseen.
Raskausaikaa ei kuitenkaan pääse pakoon. Silti on väärin väittää, että se yksin selittäisi naisten puuttumisen tietyiltä aloilta. Huomioon ottamatta jäävät mm. miesten verkostoituminen yritys- ja työmaailmassa ja sen kautta ilmenevä ”implisiittinensyrjintä”.
Ei se yksin selitäkään, mutta kaikki näennäinen syrjintä on viime kädessä seurausta biologisista tosiseikoista. Jos biologisia eroja ei olisi, ei olisi mies/nais-erotteluakaan.
On roskapuhetta väittää, että miehet siirtävät tulosiirtoina rahansa naisille jotka eivät tee kunnon töitä.
En esittänyt tuollaista arvolatausta. “Kunnon työ” on sinun arvotuksesi, ei minun. Fakta on, että progressiivinen verotus siirtää rahaa miesvaltaisilta aloilta naisvaltaisille aloille. Oletko eri mieltä?
Mikä sitten selittää sen, että naisia valmistuu rahakkaimmille aloille huomattavasti miehiä enemmän (lääketieteellinen, oikeus- ja kaupallinen-ala, tekninen-ala pois laskuista), mutta silti naiset tienaavat näillä aloilla vähemmän.
Tuotakin on tutkittu, ja siellä on epäkohtia joista onkin syytä puhua (sukupuolen mukaan rakentuvat verkostot ovat todellisia – molemmilla sukupuolilla). Rakenteellista syrjintää siellä ei kuitenkaan voi esiintyä ihan vain sen vuoksi, että työn markkinahinnan määrää kysynnän ja tarjonnan lait (jos nainen olisi sukupuolena alipalkattu, kasvottomat pörssiyhtiöt käyttäisivät tätä kollektiivisesti voittojensa maksimoimiseen, palkkaamalla pelkästään naisia – näin ei kuitenkaan ole). Kannattaa tosiaan muistaa, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää varmasti on, mutta se ei ole oletuksena koko yhteiskunnan läpäisevä ongelma, vaan suurelta osin on kysymys yhteiskunnan sopeutumisesta syntyneeseen muutokseen (naisten mahdollisuus päättää raskaudestaan). Tämä muutos on hyväksi pidemmällä tähtäimellä molemmille sukupuolille.
Omasta mielestäni ruminta on, että aateliike on popularisoitunut ja ottanut mukaansa juurikin mainitsemisia elementtejä. Joskus jopa näkee eläinaktivistien leimaavan itsensä mielellään myös feministiksi.
Viholliseni vihollinen täytyy olla ystäväni. Tämä on myöskin syy, miksi feministit pitävät mielellään kiinni uhristatuksestaan. Sillä saa näppärästi sympatiaa ja tukea muilta -ismeiltä, eikä tilanne voi koskaan parantua, koska uhrius on jo sisäänrakennettuna aatteessa.
Innoitit kirjoittamaan postauksen. Et nyt kuitenkaan saa koko kunniaa, vaan tämä kirjoituksesi toimi ikäänkuin katalysaattorina seurattuani viimeaikaista keskustelua seksuaalisesta häirinnästä.
Ajattelin että on korrektia ilmoittaa asianosaiselle linkatuksi joutumisesta.
(Siis linkatuksi, ei lynkatuksi!)
Kiitos lynkkauksesta. ;)
Olin töissä eräässä paikassa jossa oli naisilla yli 20 kg tavaroiden nostokielto ja miehillä ei mitään ylärajaa. Mikä tietysti olisi vaikeuttanut kovasti hommia, kun painavimmat nostettavat esineet olivat jossain 60 kg kieppeillä ja painavimmat kärryillä tai pumpuilla työnnettävät asiat reippaasti yli puolen tonnin. Voin kuvitella sen vitutuksen määrän kun naiset alkavat änkeämään “vaarallisille” ja “raskaille” aloille vain siksi koska voivat. Se kaatunee lopulta miesten niskaan. Hyödyt ovat pienemmät kuin haitat. Johan siitä oli ihan kuntatason tutkimus että voivat miehiä huonommin työelämässä. Minä en näe sen lisäämisessä joltain ideologiselta pohjalta mitään järkeä.
“Naisilla oli miehiä enemmän terveysongelmia ja he kärsivät myös useammin työn fyysisestä kuormittavuudesta ja työuupumuksesta.”
Linkki
Voi hyvät hyssykät. Ettekö te tienneet, että Suomen raskaimman työn titteli on jo jaettu? Käykääpä vähän sivistämässä itseänne täältä:
http://miessakit.forum.emedia.fi/viewtopic.php?t=2126&highlight=sairaanhoitaja+++raskainta
En epäile hetkeäkään, etteikö vanhusten kanniskelu olisi raskasta työtä. Vaikeaa silti kuvitella, että työ olisi lähellekään yhtä rankkaa kuin raudoittajan työ tai vaikka raksa-apulaisen työ. Tää on taas niin tätä.
Kirjoitat sujuvasti ja ammattimaisesti. Yksi
peruspintti jäi häiritsemään: Puhut luonnontieteijän vakaumuksella tiedosta, minkä hyväksyt. Et kuitenkaan tunnu huomaavan, että siirryt spekuloimaan tasa-arvo ym. asioilla, joiden paikka on pikemminlin etiikan puolella l. kertomuksesi on retorisesti sujuva, mutta sisällöllisesti ristiriitainen.
Kiitos huomiosta. Kirjoitukseni oli kuitenkin ensisijaisesti poliittinen kannanotto (tai pikemminkin, kannanotto ideologisesti väritettyyn viestintään valtakunnanmediassa), joten se varmasti osaltaan selittää ristiriitaisuuden.