Ulkona on ollut kaunis kesäpäivä. Oli ihan pakko ottaa muutama olut, vaikka painonhallinnan kannalta olisi ollut järkevämpää lipittää vettä. No, aina ei kannata nipottaa. Ei, vaikka syksy on täynnä kirjailijahaastatteluja. Jännittää hieman jo tässä vaiheessa.

Sain ennalta-arvaamattoman soiton tänään. Sallalainen vanha parru otti yhteyttä muistelumielessä, kertoili kirjoittavansa yhteisestä vaelluksestamme jonnekin julkaisuun. Mieli lensi takaisin 90-luvun alkuun, Lemmenjoen kansallispuiston maisemiin, jossa päädyin hieman omituisten yhteensattumusten jälkeen kantamaan kyseisen kullankaivajan varusteita pois metsästä, takaisin ihmisten ilmoille.

Se olikin jännä reissu. Kaksi päivää, yksi yö, yli 80 kilometriä ja järjetön määrä kannettavaa. En ole ikinä eläessäni ollut niin poikki. Kävellessäänkin voi oikeasti nukahtaa, ja Hartsportin voima on aliarvostettu. Matkan aikana loin lämpimät suhteet kotitekoiseen kottikärryyn, jonka lopullinen lempinimi taipui muotoon Tshernobiili.

Tämä kirjoitus on julkaistu 4.06.2008 klo 20:01 kategorioissa Yleiset. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.