Olen taas ehtinyt rauhoittumaan oikeiden töiden parissa. Kuun alussa raahaan työkamat kotoa omaan toimistoon, ja samalla murtuu eräs henkinen rajavalli. Hiukkasen kutittaa positiivisesti vatsanpohjassa. Siitä lisää myöhemmin.

Sadan punnerruksen ohjelma junnaa paikallaan. Vitutuksesta huolimatta hakkaan sitä viittäkymmentä ähinäpunnerrusta kerrallaan, vaikka sata muka pitäisi jo onnistua. Ei taida ihan vähään aikaan mennä se sata rikki. :D

Juokseminen on ollut viime aikoina mukavaa. Ulkona on hieman viileämpää ja ihmiset kansoittavat teitä vähemmän, mikä on minun kannaltani mukava asia. Yleensäkin ryntään lenkille mieluummin silloin, kun ulkona on kurja keli. Perverssillä tavalla nautin siitä, että saa juosta rauhassa (vaikka aina siellä joku toinenkin yhtä sekopäinen tulee vastaan valkoiset töpselit korvissa). Juokseminen on nykyään minulle henkilökohtainen ja yksityinen kokemus, jossa en halua tulla häirityksi mitenkään. Kun korvissa soi hyvää musiikkia, sitä keskittyy vain hengitykseen ja ohilipuvaan maisemaan. Sitä suorastaan vajoaa transsiin.

Korvissa ei soinut Hobittien matkalaulut, vaan Ruoskan Juokse tai kuole.

Tämä kirjoitus on julkaistu 16.09.2008 klo 0:56 kategorioissa Urheilu, Yrittäjyys. Lievää loukkaantumista voi tapahtua, eikä kirjoittaja vastaa aiheutuneesta mielipahasta. Kaikki oikeudet pidätetään.