Sadan punnerruksen ohjelma junnaa paikallaan. Vitutuksesta huolimatta hakkaan sitä viittäkymmentä ähinäpunnerrusta kerrallaan, vaikka sata muka pitäisi jo onnistua. Ei taida ihan vähään aikaan mennä se sata rikki. :D

Juokseminen on ollut viime aikoina mukavaa. Ulkona on hieman viileämpää ja ihmiset kansoittavat teitä vähemmän, mikä on minun kannaltani mukava asia. Yleensäkin ryntään lenkille mieluummin silloin, kun ulkona on kurja keli. Perverssillä tavalla nautin siitä, että saa juosta rauhassa (vaikka aina siellä joku toinenkin yhtä sekopäinen tulee vastaan valkoiset töpselit korvissa). Juokseminen on nykyään minulle henkilökohtainen ja yksityinen kokemus, jossa en halua tulla häirityksi mitenkään. Kun korvissa soi hyvää musiikkia, sitä keskittyy vain hengitykseen ja ohilipuvaan maisemaan. Sitä suorastaan vajoaa transsiin.

Korvissa ei soinut Hobittien matkalaulut, vaan Ruoskan Juokse tai kuole.

Takahuoneessa kokeneemmat kirjailijakonkarit rauhoittelivat uutta tulokasta ja kertoilivat kaskuja. Oli aika hassu fiilis. :D

Sadan punnerruksen ohjelma etenee. Harjoitusohjelman viikko 2 loppui juuri, ja hyvin tuntuu sujuvan. Ensi viikolla pitäisi aloittaa 25:llä punnerruksella.

Elämä on punnertamista.

Jousiammuntapuolella on taas vaihteeksi ollut mukavaa, huolimatta harjoituskertojen vähyydestä (ei itsestäni johtuvista syistä). Sain hieman kevyemmät lavat, joten ampumisessa pystyn nyt keskittymään enemmän tekniikkaan. Nuolien lyhennys järkevään mittaan yhdistettynä kevyempiin lapoihin jäykisti kuitenkin nuolten lentoa sen verran pahasti, että meni pari harjoituskertaa vain oikeita säätöjä etsiessä.

Kotonakin pistettiin järjestystä hieman uusiksi: pistin G5:n myyntiin, ja tilattu MacBook Pro 17″ on matkalla kylmään pohjolaan. Hauskana detaljina sellainen, että Hopeisen Omenan etusivulle laitettu kuvallinen banneri toimi suhteellisen hyvin: tuote meni kaupaksi tunnissa ilmoituksesta, eikä todellakaan parhaaseen katsomisaikaan.

Jahans, jos alkais työpistettä siivoilemaan.

Uusi Cartelin Smart -sormiläppä toimi huomattavasti paremmin kuin ensiostokseni. Uusi sormiläppä on sopivan paksu ja jämäkkä, ja lisäksi siihen saa vaihdettua jokaisen osan yksitellen tarvittaessa. Ensimmäinen sormiläppä kulahti ihan totaalisen muhjuksi jo parin sadan nuolen jälkeen, ja tämän lisäksi vetokäden sormien nivelet alkoivat kipeytyä huolestuttavasti. Tämä näkyi sitten jäykkinä ja räpsähtävinä laukauksina, jolloin nuolet lentivät vähän miten sattui. Kroppa alkoi alitajuisesti varoa rentoa laukaisua, mikä ei ole ikinä hyvä asia. Sormiläpässä ei ollut sinällään mitään vikaa, mutta jousessani on hiukan liikaa paunoja tuollaiselle läpyskälle. Ja minullekin, itse asiassa.

Uudet, kevyemmät lavat tulevat varmaan ensi- tai sitä seuraavalla viikolla, jonka jälkeen voin alkaa odottamaan jo hieman parempia tuloksia.

No mutta, asiaan. Kisik Lee on jousiammunnassa kuuma nimi maailmalla. Kaveri ei ole suinkaan jousiampuja, vaan valmentaja. Uskoisin, että kirjasta irtoaa paljon mielenkiintoista pureskeltavaa. Ei kannata ihmetellä, jos ei kuulu vähään aikaan mitään. :)

Edit: Tuli sitten luettua kirja yhdeltä istumalta, kun tarkoituksena oli “vilkasta vaan ihan vähän ennen nukahtamista”.

Paljon mielenkiintoista asiaa. Tässä tärkeimmät lainaukset:

Ten principles of Mental Management:

1. When the Conscious mind has a positive thought, it cannot at the same time be thinking negatively.
   ⇒ I take control of what I picture, choosing to think about what I want to create in my life.
2. What you picture is crucial.
   ⇒ I always give myself commands in a positive way. I remind myself that what others are picturing, as a result of hearing me speak, is crucial to proper understanding.
3. The Subconscious Mind is the source of all mental power.
   ⇒ I am so well-trained that all of my performance is Subconsciously done. I trust my subconscious to guide my performance in competition.
4. The Subconscious moves you to do whatever the Conscious Mind is picturing
   ⇒ I realize that my Subconscious power is moving me to perform what I am Consciously picturing. I control what I picture and picture only what I want to see happen.
5. The Self-Image and performance are always equal.
   ⇒ I am aware that my performance and Self-Image are equal. I am eager to change my habits and attitudes to increase my performance.
6. You can replace the Self-Image you have with the Self-Image you want, and, therefore, permanently change performance.
   ⇒ I am responsible for changing my Self-Image. I choose the habits and attitudes I want and cause my Self-Image to change accordingly.
7. When the Conscious, Subconscious, and Self-Image are balanced and working together, good performances are effortless.
   ⇒ I cause my Conscious, Subconscious and Self-Image to move toward being in balance, thereby increasing my performance without frustration.
8. The more you think about, talk about, or write about something happening, we improve the probability of that thing happening.
9. The Self-Image cannot tell the difference between what actually happens and what is vividly imagined.
10. We value the things in direct proportion to the price we pay for them.

The steps of Mental Management Goal Setting System:

1. Decide exactly what you want.
2. Decide when you want it.
3. List the pay-value.
4. Determine your obstacles.
5. Determine the plan to get the goal.
6. Ask important questions, including; ”Is the prize worth the price?”
7. Schedule the plan.
8. Start now.
9. Never reach a goal without first setting another one.
10. Never, never quit.

Each task has three phases:

1. The Anticipation phase (about to shoot).
2. The Action phase (shooting).
3. The Reinforcement phase (repeat the good shot in my mind step by step – forget it if its a bad one).

Mental program is composed of five steps:

1. The point of Initiation (getting in line before nocking the arrow)
2. The point of Attitude (feel what it feels like to shoot a ten – see what the image looks like when you HAVE shot a ten)
3. The point of Direction (think and imagine what phases you must do – and how – to shoot a ten)
4. The point of Control (concentrate on the most crucial part of the procedure – like think SLOW and SMALL)
5. The point of Focus (its the last thing you picture before firing – think and see TEN)

Skills are developed by:

• Caching yourself doing something right (SC),
• Training four or five days a week (SC),
• Being all there, whenever you are (SC),
• Rehearsing the match day within training sessions (SC),
• Continuing with the activity when you are performing well (SC),
• Surrounding yourself with those who are superior to yourself (SC, SI).

To change the Self-Image (SI), you must:

• Be willing to change,
• Identify the habits and attitudes you need to change
• Set up a new Self-Image in conflict with the old one,
• Exchange the old Self-Image with the new one.

Directive Affirmation (the tool for replacing Self-Image) has 8 steps:

1. Define the goal.
2. Run it for 21 days, rest 9 days, then repeat if necessary.
3. List the personal pay-value of reaching a goal.
4. Outline the plan to reach the goal.
5. Write a Directive Affirmation.
6. Make five copies on cards/paper.
7. Place cards in prominent key points (dinner table, workplace, bathroom mirror, bed and so on).
8. Read and visualize your Directive Affirmations daily (every time you enter the key point).

Process, not product. Always remember that. Take care of the process, and the product will take care of itself.

Success does not come from confidence, confidence comes from success. And success comes from preparation.

If you are well prepared, there is no reason to be anything other than confident.

The score you finish with is an historical record of what you have done, nothing more.

Ehkä myöhemmin kaivaudun vähän syvemmälle jousiammunnan asenteisiin. Se on kuitenkin erittäin olennainen osa harrastusta.

Monet asiat ovat pysyneet varsin samanlaisina. Harrastajia on edelleen suhteellisen vähän, ja laji on hyvin tekniikka- ja välineorientoitunutta. Jälkimmäinen ei tullut mitenkään yllätyksenä, sillä jousiammunnassa on pitkälti kysymys (oikeiden) suoritusten toistettavuuden opettelusta. Jossain määrin tulokseen voi vaikuttaa varusteilla, mutta vasta sen jälkeen, jos henkinen kantti ja tekniikka ovat kunnossa.

Sanomattakin lienee selvää, että se henkinen puoli on hankalin treenattava. :D

Ammunta-asento oli ilmeisesti uponnut aika kivasti selkäytimeen, koska luonnollinen asento löytyi aika kivuttomasti, eivätkä jännittäminen & laukaisukaan kauhean persiilleen menneet. Aika paljon on vielä korjattavaa tekniikassa… silti, hyvä havaita, että tietää heti laukaistessa, mikä meni ns. reisille ja mikä ei.

En jahdannut keltaisia osumia (9 ja 10) mitenkään fanaattisesti, koska sillä ei oikeasti tässä(kään) vaiheessa ole kauheasti merkitystä: tärkeämpää on oppia ammunnan tekniikka ja hyvä suoritus. Loppu kyllä hoituu sitten itsestään. Pari ihan hyvää kasaa tuli, ja siihen olen tyytyväinen.

Digikamera otti ja korahti, ja kuvat ovat edelleen pinkkejä. Tuotakin jousikuvaa joutui korjaamaan kiroillen aika kauan, ennen kuin sai värit edes jotenkin kohdalleen. Ei jaksaisi viedä kameraa huoltoon, vaikka onkin hyvin todennäköistä että se menisi vielä takuukorjauksen piikkiin.

Nyt ei ehdi enempää tilittämään. Palaan asiaan myöhemmin.