Viimeinkin
Koin oivalluksen… sellaisen… pahanmakuisen. Samanlainen fiilis, kun sormessa on lasinsiru, ja tietää että sen joutuu kaivelemaan itse pois – mitä nopeammin, sitä parempi. Paitsi että tässä tapauksessa sormi on pienempi kuin lasinsiru. Kun tajuaa, että ei olekaan enää risteyksessä, vaan että on jo valinnut reittinsä, ja että taaksepäin ei voi enää palata. Ehkä siihen tarvitaan [...]

